oulu Kerrostalon alaovelta työntyy keskiviikkoaamun kipakkaan pakkaseen raikas havun tuoksu. Kurkistus kerhotiloihin. Lattialla ja pöytätasoilla makaavat kataja-, riidenlieko- ja pajukasat kertovat talkoista.
"Teimme päiväretken Yli-Iihin. Keräsimme peräkärryllisen katajaa ja kuusta. Tarkoitus oli ottaa mukaan myös rahkasammalta, mutta kun maa oli jäässä, korvasimme sen riidenliekolla", kertoo Alli Alapiessa Kaukovauniolla Oulussa.
Hän on osallistunut Karjasillan seurakunnan järjestämiin seppeletalkoisiin jo 27 kertaa, uskollisesti joka vuosi. Hänen puolisonsa Matti Alapiessa käsittelee tottuneesti seppelehavuja jo toista vuotta.
Seppele ei ole pelkästään naisten juttu. Miehet tuntuvat avittavan kovastikin taustalla.
"Riidenlieko muistuttaa hieman saniaista. Keksimme, että sammalen voi korvata riidenliekolla. Poimimme tätä metsästä kolme jätesäkillistä. Kehikkopunosta varten tarvittiin vielä toistasataa maasta nykäistyä pajua", kertoo vs. lähetyssihteeri Anne Kellokumpu Karjasillan seurakunnasta.
"On tärkeää, että kranssi tehdään luonnonmateriaaleista: havut ja pajut haetaan hyvissä ajoin ennen valmistamista varastoon, jossa ne saavat sulaa ja notkistua", Kellkumpu tähdentää.
Kahdeksan talkoolaisen joutuisat sormet kietaisevat pian sen sadannen seppeleen, ja tavoite on kasassa. Toistakymmentä vapaaehtoista kädentaitajaa on tehnyt seppelesavottaansa pian viikon ajan kerhotiloissa.
Karjasillan seurakunnan yli kolmekymmentä vuotta vanha seppeleperinne kerää tänä vuonna rahaa lähetystyön hyväksi.
Kellokummun mielestä pyhäinpäivänä Oulun hautausmaalla saattaa loistaa kynttilöitä peräti enemmän kuin jouluna. Kynttilän lisäksi hautaa koristaa usein havuseppele.
"Haudalle viedään yleensä perinteinen kranssi, jonka ympyrän muoto symboloi ikuisuutta", lähetyssihteeri sanoo. Alli Alapiessa lisää tähän, että pikkuseppele on kuin Jeesuksen orjantappurakruunu.
Kellokumpu tietää, että jo muinaiset kreikkalaiset ja roomalaiset käyttivät seppeleitä moniin eri tarkoituksiin. Voittoisat sotapäälliköt esiintyivät kulkueissa seppelöityinä.
Antiikin pidoissa päässä kannettiin usein muratin lehdistä solmittua seppelettä. Tammen lehvistä käärityn seppeleen saivat ne, jotka olivat pelastaneet jonkun hengen. "Kristillisessä symboliikassa seppele on synnistä ja pimeyden valloista saadun voiton vertauskuva", Kellokumpu sanoo.
Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmasodan jälkeen. Omaiset veivät edesmenneiden omaistensa haudoille kynttilöitä, jäkälä- ja havuseppeleitä sekä kukkia.