Puolueiden kannatuksesta julkistettiin parin päivän sisällä kaksi toisistaan monilta kohdin poikkeavaa kannatusmittausta. Poliitikot tutkivat niitä vatsa täynnä perhosia tai vaihtoehtoisesti voitonriemuisina. Toisen voitto on toisen tappio.
Kannatusmittaukset ovat tietysti mielenkiintoisia. On jännittävää laskeskella, kuinka eduskunnan paikkajako muuttuisi, jos tuoreet suosioluvut muuttuisivat vaalitulokseksi. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kansalaisten näkemykset vaihtelevat mittauksissa tavalla, joka ei sellaisenaan todennu vaalitulokseksi. Vakuuttava näyttö siitä saatiin viimeksi eurovaaleissa.
SDP mitattiin pitkin kevättä suurimmaksi puolueeksi. Keskusta oli kakkonen ja kokoomus kolmas. EU-parlamentin vaaleissa kansa vaihtoi ykkösen ja kolmosen paikkaa. Demarit saivat EU-parlamenttiin yhden edustajan vähemmän kuin kaksi muuta suurta puoluetta. Äänimäärän jonkinmoinen nousu ei tuottanut heille lisäpaikkaa.
Lokakuun kunnallisvaalit ovat seuraava luotettava mittaus. On aivan sama, kuinka suuri osa kansasta ilmoittautuu nyt jonkin puolueen kannattajaksi. Puolueet eivät saa kaikkia kannattajiaan äänestämään.
Kokoomuslaiset ja puoluetta sympatisoivat ovat jo kaksi kertaa osoittaneet ymmärtävänsä eurovaalien merkityksen. Demareille taas eduskuntavaalit ovat usein olleet suosiollisia. Runsas vuosi sitten keskusta nappasi kuitenkin eniten kansanedustajia. Kunnallisvaaleissa keskustalaiset tapaavat olla erityisen aktiivisia. On hyvinkin mahdollista, että lokakuussa keskusta ottaa jälleen ykköspaikan, vaikka mielipidemittaukset jotakin muuta ennakoisivat. Sitä paitsi keskusta on hivuttautunut myös gallupeissa liki tasoihin demareiden kanssa.
Myös demarit ja kokoomus pysyvät aivan varmasti kärkikolmikossa. Kovin järisyttäviä yllätyksiä Suomen vaaleissa ei tapaa sattua. Ei satu ainakaan ensi syksynä.
Keskisuurien kastissa ovat vain vasemmistoliitto ja vihreät. Ne kamppailevat neljänneksi suurimman paikasta melko tasaväkisesti. Suomen Gallupin Helsingin Sanomille tekemä tutkimus mittasi vasemmistoliitolle hieman suuremman kannatuksen, Taloustutkimuksen Yleisradion radiouutisille tekemä vihreille selvästi enemmän.
Kumpikin mittaus lähti kuitenkin eduskuntavaalien asetelmista. Kunnallisvaaleissa riippuu paljon ehdokasasettelusta. Vasemmistoliitolla on liki jokaisessa kunnassa ainakin jonkinlaista pohjaa. Vihreillä on yhä aukkoja kannatuskartassa. Menestys etelän suurissa kaupungeissa ei tasaa niitä tarpeeksi.
Pienten puolueiden osuutta kunnallisvaltuutetuista on erityisen vaikea arvuutella. On kuitenkin selvää, että RKP jättää edelleen vahvojen alueidensa turvin mielipidemittaukset häpeään.
Perussuomalaisilla saattaa olla vaikeampaa. Muutama harva valtakunnan mitassa tunnettu nimi ei paikallisvaaleissa tulosta korkealle nosta.
Moniin suomalaisiin on iskenyt käsitys, että äänestämättömyydellä saataisiin jokin protesti perille. Se on turha luulo. Vaaleista vaaleihin yksi tulos on varma: joka ikinen valtuustopaikka täytetään, 200 kansanedustajaa tai 14 europarlamentaarikkoa valitaan, onpa äänestäjiä paljon tai vähän. Ei valittuja ujostuta käyttää täysimittaisesti valtaansa, vaikka alle puolet äänioikeutetuista kävisi uurnilla.
Heikkoa äänestysprosenttia hirvistellään jonkin aikaa muutaman tutkijan voimin. Saattaapa jokunen huonon tuloksen saaneen puolueen poliitikkokin surkutella kansalaisten vieraantumista. Niin puhuvat voivat katsoa peiliin. Tekisivät enemmän vaali-innostuksen nostamiseksi ja selittelisivät vähemmän.