Hallitus saa niskaansa heti eduskunnan kokoontuessa peräti kaksi opposition välikysymystä. Tosin ne ovat lähinnä poliittista teatteria, eihän hallitus niihin kaadu. Jotenkin oppositiopuolueiden on kuitenkin profiloiduttava lokakuun kunnallisvaalien alla.
Puolueiden eduskuntaryhmien kesäkokoukset paljastivat opposition hajanaisuuden. Kokoomuksen ja vasemmistoliiton linjaukset ovat kaukana toisistaan. On suorastaan vaikea muistaa, että molemmat olivat mukana Lipposen sateenkaarihallituksessa. Vasemmistoliitto on lipunut hyvin vasemmalle. Kokoomus taas ei ole onnistunut kehittämään uusia poliittisia avauksia, vaan toistelee Sauli Niinistön veronkevennysvaatimuksia. Tosin puolue kannattaa pienipalkkaisen työn tukemisista, joka sopivasti lyö kiilaa keskustan ja sosiaalidemokraattien väliin.
Vihreä eduskuntaryhmäkin valitsi kesäkokouksessa reilusti puolensa ja liputtaa vasemmistoyhteistyön puolesta. Puolue antoi kokoomukselle veropoliittisin perustein tylysti rukkaset ja yhtyy vasemmistoliiton palveluja koskevaan välikysymykseen. Onko puheenjohtaja Osmo Soininvaara tyystin unohtanut työllistämistä koskevat teesinsä, joiden ansiosta hän aikoinaan sai arvostetun talouspalkinnon?
Työllisyys ja julkiset palvelut tulevat esiin kunnallisvaalitaistelussa. Välikysymystehtailulla on siten myös vaalitaktisia syitä. Tosin molemmat ovat niin tärkeitä asioita, että kansanedustajien toivoisi käyvän niistä perusteellisen ja analyyttisen keskustelun.
Palveluista puolueiden perusnäkemykset eivät kovin paljon eroa. Universaalisuuden periaatteisiin vannotaan niin oikealla kuin vasemmalla. Sen sijaan työllisyyden parantamisessa keinot eroavat. Verotuksen kevennys on yksi, oleellinen keino. Mutta se ei riitä. Järjestelmiin on tehtävä sellaisia muutoksia, että työnteko tulee työttömyysturvaa kannattavammaksi. Jos palkka työstä on niin pieni, ettei sillä elä, työtöntä on tuettava esimerkiksi säilyttämällä osa työttömyysturvasta.
Jonkinlaista uusajattelua on käynnissä myös vasemmalla. Kansanedustaja Anne Huotari on ehdottanut perusteellista remonttia työvoimapolitiikkaan. Hänestä se on jaettava kahteen osaan. Jotta työtön ei valuisi pitkäaikaistyöttömäksi, avoimen sektorin tukea annettaisiin jo kolmen kuukauden työttömyysjakson jälkeen. Pitkäaikaistyöttömät taas saisivat tukityötä ja muuta sosiaalista tukea syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Huotarin ehdotusta kannattaisi työministeriönkin tutkia siksi, ettei työttömyys hellitä ainakaan nykyeväillä.
paakirjoitus@kaleva.fi