Myyrien aiheuttamien taimituhojen riski on tänä talvena melkoinen. Huomattava osa syksyn suuresta myyräkannasta näyttää nimittäin sinnitelleen sydäntalven hengissä.
Metsäntutkimuslaitoksella (Metla) ei ole tarkkoja tietoja nykyisestä myyrätilanteesta, mutta havaintoja jyrsijöistä on tullut paljon. Myyrien aiheuttamien taimituhojen suuruus paljastuu, kun lumi sulaa pois.
Metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen Metlasta kertoo, että syksyllä myyräkanta oli suurimmillaan sitten huippuvuoden 1991. Myyräkanta on hyvin vahva suurin piirtein Oulu-Lappeenranta-linjan etelä- ja länsipuolella. Muuallakin maassa myyriä on paikoin runsaasti. Myyrähuippu romahtaa jossain vaiheessa, mutta kanta on ilmeisen vahva edelleen.
- Kannan pitäisi laskea talvella tai kevään mittaan. Myyriä on kuitenkin nähty vielä paljon. Mitä pitempään kanta säilyy, sitä pahempia tuhoja tulee. Potentiaalia tuhoihin on olemassa, Henttonen kertoo.
Taimituhojen laajuus selviää vasta keväällä, kun lumi sulaa pois. Aina vahvastakaan myyräkannasta ei koidu pahoja tuhoja. Henttosen mukaan lumitilanne ratkaisee paljon. Jos hanki on pehmeää pakkaslunta, myyrät pääsevät helpommin ravinnonhakuun. Tästä voi olla etua taimille, sillä myyrät syövät mieluummin esimerkiksi ruohoja.
Metsämyyriä erityisen paljon
Pahin taimituhojen aiheuttaja on peltomyyrä. Sille käyvät ravinnoksi kaikki lumen sisään jääneet taimet. Erityisen herkkiä peltomyyrän nakerrukselle ovat koivun taimet.
Metsämyyrä kiipeää talvisin havupuiden taimiin jopa metrien korkeuteen ja syö niistä kärkisilmut. Taimituhojen lisäksi metsämyyrä levittää myyräkuumetta, tapausten määrä on suoraan verrannollinen metsämyyräkannan kokoon.
Henttosen mukaan metsämyyriä on erityisen runsaasti, jopa enemmän kuin vuonna 1991. Paikoin myös kasvien juuria syöviä vesimyyriä on paljon, mutta niiden aiheuttamat tuhot jäävät yleensä paikallisiksi.
Henttonen kertoo, että Etelä- ja Keski-Suomessa myyräkanta nousee huippuunsa keskimäärin kolmen vuoden välein. Kannan huippusuuruus ja esiintymispaikat vaihtelevat melko paljon.
- Kannassa tapahtuu koko ajan kysymystä. Kun luonnon kanssa ollaan tekemässä, kaikki ei mene aina kaavojen mukaan, Henttonen naurahtaa.