Kesä sattui tänä vuonna torstaiksi, joten se meni jo. Kalenterissa on siirrytty elokuuhun, ja televisiossa sääsedät ja -tädit sanovat, että enää on turha odotella helteitä, joita ei oikeastaan ole ollut tähän mennessäkään.
Mutta olisiko tämän voinut jotenkin arvata etukäteen? Tuskin. Keväällä kaikki on toisin, kun kesän tuloa voi laskeskella päivän tarkkuudella pelkästään muuttolintujen perusteella: kuu kiurusta kesään, puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen...
Sen sijaan syksyä ei osata laskea samalla tavalla, vaikka aivan samat siipiniekat muuttavat silloinkin, tosin toiseen suuntaan. Kukaan ei tiedä, milloin västäräkki lähtee Suomesta, puhumattakaan peipposesta. Edes pääskysten lähtöä ei kunnolla huomata, saati että osattaisiin laskea, kuinka kauan siitä on vielä syksyyn tai talveen.
Melkein ainoita virallisia syksyn merkkejä on se, kun Jaakko heittää kylmän kiven järveen heinäkuun lopulla. Siitäkään ei voi päätellä mitään, sillä yleensä vedet alkavat vasta silloin oikein lämmetä. Muutenkaan sääilmiöihin ei ole luottamista, koska on käynnissä ilmastonmuutos, eikä mikään entinen pidä paikkaansa.
Edes ensilumi ei ole enää mikään varma syksyn merkki, koska se saattaa tulla tammikuussa, tai kolmen vuoden päästä, tai ei ollenkaan. Sitä paitsi lumentuloa on mahdoton ennustaa etukäteen; talvikeli yllättää autoilijat aina. Ennen vanhaan tiesi syksyn tulleen, kun koulut alkoivat, mutta nykyisin nekin alkavat milloin sattuu.
Tarvitsemme siis kelvollisia ennusmerkkejä syksyn saapumisesta. Kun niitä ei löydy säästä eikä kansanperinteestä, niitä täytyy etsiä muualta, nykyaikaisemmasta elämänmenosta.Syksyn alkuun on jokseenkin täsmälleen neljä kuukautta siitä, kun radiosta ensi kerran kajahtaa Mamba-yhtyeen laulu Vielä on kesää jäljellä. Kun se tulee kahdelta radioasemalta yhtä aikaa, syksyyn on kaksi kuukautta ja niin edelleen. Sitten kun radioista ei enää mitään muuta kuulukaan, on syksy.
Suunnilleen joka vuosi tulee muitakin samantapaisia jollotuksia, joissa vaikerretaan sitä kuinka lyhyt Suomen kesä on. Nämä itkuvirret vastaavat nykyaikana kiuruja, peipposia ja västäräkkejä.
Toinen varma syksyn merkki on paitahihaministeri, joka roikottaa pikkutakkia etusormen varassa olan yli. Kun ensimmäinen sellainen ilmaantuu televisioruutuun, syksyyn on tasan kuukausi. Jos hän lupaa satojen miljoonien veronkevennyksiä, syksyyn on kaksi viikkoa, ja kun hän lopulta vetäisee sen pikkutakkinsa ylleen ja alkaa puhua asiaa, syksy on saapunut. Kunnallisvaalivuosina, kuten nyt, tosin näihin arvioihin pitää panna viikko lisää, koska silloin paitahihakausi alkaa normaalia aikaisemmin.
Ammattilaiset pystyvät laskemaan syksyn läheisyyden myös monista muista uutisista, vähän samoin kuin entiset ennustajaeukot teenlehdistä. Syksyyn on kuukausi siitä, kun lehdissä kerrotaan tangoprinsessan ankeasta lapsuudesta, kaksi viikkoa ensimmäisestä uudesta Maajussille morsian -jutusta, eikä päivääkään, kun aletaan taas puhua Idolsista.