Kolumni

Syksyn katot va­ri­se­vat

Näppäriä peukalosääntöjä vuodenaikojen tunnistamiseksi: Kun räystäät tippuvat, silloin on kevät.Kun kokonaiset katot tippuvat, silloin on syksy.

Näppäriä peukalosääntöjä vuodenaikojen tunnistamiseksi: Kun räystäät tippuvat, silloin on kevät. Kun kokonaiset katot tippuvat, silloin on syksy. Jos talojen seinätkin sortuvat, silloin on talvi. Jos mitään näistä ei tapahdu, silloin on kesä.

Katot tosin saattavat varista muinakin vuodenaikoina, mutta todennäköisimmin ne tippuvat syksyisin, koska silloin ne yleensä saadaan valmiiksi.

Tällaista tapahtuu kouluissa, uimahalleissa, supermarketeissa ja ylipäänsä sellaisissa tiloissa, joissa on katto. Katottomissa tiloissa katto ei yleensä putoa, joten sellaisia kannattaa suosia. Niissä tosin saattaa sataa vettä niskaan.

Kattojen tippuminen johtuu kuulemma siitä, että nykyajan rakentajat eivät osaa kiinnittää niitä oikein. Heille ei ole sitä opetettu. Kumma juttu, muttei ensimmäinen kerta. Kaikki alkoi jo oikeastaan muinaisesta Hölmölästä, jossa unohdettiin kertoa talonrakentajille, että talossa on hyvä olla ikkunat. Hölmöläiset rakensivat ikkunattoman talon ja yrittivät kantaa valoa säkillä sisälle, mutta kun eivät onnistuneet, hakkasivat lopulta seinät pois kokonaan. Valoa tuli, mutta talo meni.

Seuraavina rakentamisen historiaan kai pääsivät kolme pientä porsasta - tai oikeastaan kaksi nuorinta heistä, veljet Huilu ja Viulu, joille kukaan ei kertonut, ettei taloa kannata rakentaa heinistä eikä risuista. Iso paha susi tuli ja puhalsi veljesten huterat höskät hetkessä kumoon. Pikkupossuille olisi käynyt kalpaten, elleivät olisi päässeet turvaan isonveljensä Pontevan rakentamaan tiilitaloon, jolle susi ei mahtanut yhtikäs mitään.

Muutama vuosikymmen sitten unohdettiin opettaa suomalaisrakentajille, että vesi valuu alaspäin, mutta tasaisella ei juuri minnekään. Seurauksena oli tasakattoisten talojen buumi. Niiden katoilta vesi ei tosiaan valunut minnekään vähän aikaan, mutta kun se oli aikansa lillunut edestakaisin, se palasi vanhaan käyttäytymiseensä, eli alkoi valua alaspäin, yleensä suoraan olohuoneeseen, tai mihin nyt sattui ensimmäinen reikä syntymään.

Suunnilleen samoihin aikoihin unohdettiin kertoa, että pullo ei hengitä, vaikka pullon hengistä puhutaankin. Talot alettiin rakentaa tiiviiksi kuin pullot, ja katso: ne eivät tosiaankaan hengittäneet, vaan homehtuivat.

Nyt siis sitten tämä kattojuttu. Mitähän seuraavaksi? Mitä talonrakentamisen osaa ei ole vielä onnistuttu tärvelemään, kun ikkunat, seinät ja katot on käyty läpi? Ehkäpä ovet? Epäilemättä niidenkin vuoro vielä tulee. Jos saa ennustaa, voimme odottaa että viimeistään 2010-luvulla tulee muotiin rakentaa murtovarmoja turvataloja, joihin ei laiteta ovia ollenkaan. Ei niissä tosin pysty asumaan, koska asukkaat eivät pääse sisälle, mutta eivätpä pääse murtovarkaatkaan. Ähä kutti!