Rakas velini Ibrahim. Kirjootan täältä Oulusta nyt sellaista asiaa, että mä ole pyydety vetämään kansalaisopiston kursia. Rehtori kysy tuunko mä.
Se tarkoittaapi vähä sama ko äiti kulki monta vuotta sielä Pohjois-Persian työväenopiston vesipiipun rakennuskursila. Äiti halus sillo yllättää korkiasti kunnioitetu isämme tämän täyttäessä mahtavat 50 vuota. Mutta ko se ei se äitin läkkipellistä tekemä piipun suukappale mahtunu isä suuhu. Ei vaika se otti tekohampat pois ja yritti ja työnsi. Se oli kai äiti kamelin turvasta mallin mitanu, en tiiä. Nii mä olen nyt vähä niikö semmose kurssin opetaja. Ei sielä vesipiipuja tehä kuitenkaa, vaikka ne on Oulusa joissaki paikon meleko suosituja.
Ibrahim, mä opetan semmosta kursia, jonka nimi on etniset vuorovaikutustaidot. Sine varmasti nyt kysyt mitä se tarkottaapi tuo vuorovaikutustaito. Sine hoksat ko mä kerro, että se on kato silla lailla, että nämä kaiki oululaiset ei ole nähny tummaa ihmistä. Tai jos ovat nähnet niin toisele puole katua ovat loikanneet. Se on kursin idea. Että ne ossais vuorovaikuttaa toisiinsa miellytävästi ja iliman koivuhalakua. Vaan mä ei vielä tiiä otanko mä sitä pesti vastaan. Kato velini Ibrahim siinä on muutama mutka matkasa. Mä ko ole tullu Oulu leipoma pizzaa ja palvelemma asiakkaita, en opastamma etnisiä asioita.
Jotaki mä ole kuitenki miettiny, iha varmuue vuoksi. Mitä sanot, hyvä Ibrahim, seuraavasta ajatuksesta. Minu mielestä se soppi oululaisele ihmisele, ko ne tarvitte hirviän semmosen lepposan ja varovaisen alotuksen. Ajatelin etä jos rupian opeksi niin kerron niile ensimäiselä tunnila, että tunnetuimat afrikalaiset täälä Oulusa ovat Lordi Greystoke ja Sir Christopher Walker. Nuo ukot tunneta paremmin nimillä Tarzan ja Mustanaamio. Niijen kautta mä luule että pääsen arkoihin asioihin käsiksi. Eikö semmone olisi aika kotonen alku? Eivät oululaiset ainakkan säikähä vierasta kulttuuria heti kättelysä. Vai mitä sä sano rakas velini.
Terveisiä täältä pohjolasta. Ajatelen sukua aina. Massoudi.
petri.laukka@kaleva.fi