Hengitys kulki raskaasti ja syke näytti pitkään maaliintulon jälkeen tavallista korkeampia lukemia, kun Oulun Hiihtoseuran Kusti Kittilä kertasi vuoristo-oloissa kisatun sprinttihiihdon vaikutuksia elimistöönsä.
– Tämä tuntui yhtä pahalta kuin edellisen kerran samassa korkeudessa, Kittilä muisteli joulukuussa 2011 Davosissa hiihtämäänsä pikamatkaa.
Tuolloin Kittilä oli vapaan hiihtotavan sprintin 84:s. Davosista 30 kilometrin päässä Lenzerheidessa Tour de Ski -kiertueen avausetapilla Kittilä hiihti sijaa paremmin 83:nneksi ja karsiutui.
Kysymykseen, eikö elimistö ole vielä sopeutunut lähes puolentoista kilometrin korkeuteen, Kittilä vastasi kaikkea muuta kuin kaavamaisesti.
– En ole sopeutunut tähän sprinttihiihtoon, Kittilä tuumasi.
Oulun Hiihtoseuraa edustavaa Kittilää nauratti, kun häntä muistutti vuosien takaisesta sprintin Suomen mestaruudesta. Hän voitti perinteisen hiihtotavan sprintin SM-kultaa Keuruulla vuonna 2007, mutta sen jälkeen kestävyyslajien monipuolisuusmiehen uran painopisteet ovat kääntyneet paljon pidemmille matkoille.
Hiihdon lisäksi maastopyöräilyssä kisaava Kittilä oli viime kevätlumilla SM-ykkönen 50 kilometrillä, jolla kilpaili myös Lahden MM-hiihdoissa maaliskuussa.
– Tällä sprintillä ei ollut minulle suurta merkitystä, kunhan sai Tourin käyntiin. Minulle on täällä hyviä matkoja, ja Val di Fiemmen perinteisen hiihtotavan 15 kilometriä on niistä varmasti paras.
– Tavoite on tehdä hyviä suorituksia vielä kahdella viimeiselläkin etapilla. Maaliin asti hiihtämistä ei estä kuin terveyden pettäminen, ensimmäistä kertaa urallaan Tour de Skillä kilpaileva Kittilä sanoi.