Tasaista, kovin tasaista ovat Oulun maastot lenkkeilijän mielestä. Ja tottahan se on, että korkeuseroja saa kaupungista hakemalla hakea. 20 metrin korkeuskäyriä ei peruskartasta heti silmään osu, mutta kyllä niitä muutama löytyy, kun vähän merenrannasta loittonee.
Tilanne on sama monissa merenrantakaupungissa, mutta kuntoilija voi tulla kateelliseksi katsellessaan sisämaakaupunkien karttoja. Esimerkiksi Rovaniemellä Kemijoen rannan ja Ounasvaaran huipun korkeusero on runsaat 120 metriä ja Kuopiossa Puijon vaaran laki on peräti 150 metriä Kallaveden pintaa korkeammalla.
Jyväskylässäkin Harjun ja läheisen Jyväsjärven pinnan ero on 65 metriä. Miten ihmeessä Oulussa saisi sykkeen nousuun?
Pohjois-Pohjanmaan liikunta ry:n kunto- ja terveysliikuntapäällikkö Matti Länden rohkaisee oululaisia lenkkeilijöitä: tarvitaan vain luovuutta! "Esimerkiksi pyöräteiden alituksissa saa haastetta, kun juoksee rampin viisi kertaa ylös ja alas", Länden vinkkaa. Jos tällainen nolottaa, voi edestakaisen juoksun Ländenin mukaan jättää pimeän aikaan.
Heinäpään latupohjat Länden kuvaa vaativiksi sauvakävelymaastoiksi ja lähikunnissa Virpiniemi on myös suositeltavan mäkinen paikka.
Todellinen lenkkeilyparatiisi löytyy kuitenkin Ruskosta, missä jätekeskuksen maisemoitu "Ruskotunturi" tarjoaa lähes 40 metrin korkeuseron. Testihenkilöksi suostunut Länden kokeilee jyrkintä nousua ensin sauvakävelyyn soveltuvuuteen. Syke on puolivälissä rinnettä 127 ja huipulla 150. "Ihan hapoille meni", Länden puuskuttaa.
Seuraavaksi on vuorossa rinteen nousu juosten. Nyt syke kohoaa jo 164 lyöntiin minuutissa. "Maksimisyke tämänikäisellä miehellä on 170 nurkilla", Länden toteaa.
"Sanoisin, että tästä olisi hyötyä aktiiviselle kuntoilijalle ja jopa kilpaurheilijalle", Länden määrittelee maaston vaativuuden. Peruskuntoisesta hölkkääjästä tietysti puhumattakaan.
Ruskotunturissa on loivempiakin rinteitä, ja valmiit tiet risteilevät pitkin ja poikin mäkeä. "Tämä on itse asiassa loistava liikuntapaikka, sopiva myös maastopyöräilyyn", Länden innostuu kehumaan.
Ruskotunturin maastojen heikoin lenkki on alueelle pääsy, sitä ei nimittäin virallisesti ole. Oulun jätehuollon palvelupäällikkö Ilona Suppanen kertoo, että mäelle ei ole omaa tieyhteyttä. Kuntoilijoita alueella kyllä käy, ja he joutuvat kulkemaan jätekeskuksen läpi. Jätehuollossa tätä on Suppasen mukaan "katsottu sormien läpi".
Viikonloppuna jätekeskuksen ollessa kiinni tunturiin pääsee alueen pohjoispuolelta Auran majalle vievää latupohjaa pitkin.
2000-luvun alussa Ruskoon suunniteltiin jopa laskettelurinnettä ja kumpareikko, mutta Suppasen mukaan ideasta innostunutta yrittäjää ei löytynyt.