Puhtaissa sisämaan järvissä saattaa esiintyä sinileväkukintoja, vaikka leviä osaltaan ruokkiva typpikuormitus onkin alentunut. Ilmiötä on tutkittu Suomen ympäristökeskuksessa, ja alustavien tulosten mukaan syynä on muutokset ravinnesuhteissa.
Leväriskin ennustetaan kasvavan etenkin karuissa ja puhtaissa järvissä Itä- ja Keski-Suomessa.
Kesämökkiläisten ei kannata huolestua, jos puhtaassa mökkijärvessä ilmeneekin hetkellisesti sinilevää, rauhoiteltiin perjantaina ympäristökeskuksen tiedotustilaisuudessa. Tässä tapauksessa sinilevä ei ole merkki järven rehevöitymisestä, vaan päinvastaisesta kehityksestä.
Ilmasta tuleva typpikuormitus on Suomessa alentunut 90-luvulla etenkin Venäjän ja entisen Itä-Euroopan maiden talouden taantuman vuoksi. Laskeuma on vähentynyt parissakymmenessä vuodessa 40 prosenttia.
Liukoisen fosforin pitoisuus on kesäaikaan hyvin alhainen samoissa järvissä, joissa liukoisen typen eli nitraatin pitoisuus on alentunut.
"Kun liukoisen typen pitoisuudet laskevat ja samaan aikaan sen suhde liukoiseen fosforiin laskee, typpeä sitovien sinilevien osuus saattaa kasvaa ja sinileväkukinnot voivat lisääntyä", tutkimuksessa todetaan.
Laajojen ja pitkäaikaisten sinileväkukintojen riski kasvaa, jos liukoinen typpi loppuu ja liukoista fosforia alkaa jäädä käyttämättä. Tällaista vaaraa ei tutkimuksen mukaan pitäisi kuitenkaan olla.
Syken esitutkimuksessa selvitettiin yli 250 järven tiedot 25 vuoden ajalta. Paikallisten leväkukintojen lisääntymisestä oli merkkejä jo 90-luvulla, jolloin näiltä järviltä tehtiin muita enemmän ilmoituksia levistä.
Noin puolet kaikista järvissä havaituista laajoista sinilevän esiintymistä on todettu myrkyllisiksi.
