Öiset ulkonaliikkumiskiellot ja aseiden kotietsinnät ovat viranomaisten uusimmat keinot hillitä Ranskan siirtolaisnuorten mellakointia. Ne lievittävät vitsauksen oireita, mutta pysyvää rauhoittumista saavutetaan vain lievittämällä syrjäytymistä. Pariisissa jo kaksi viikkoa jatkuneet väkivaltaiset nuorisomellakat levisivät viikon alkupuolella kuin kulkutauti Brysseliin ja Berliiniin. Niissäkin levottomuudet leimahtivat kehnosti toimeentulevan, siirtolaistaustaisen väen asuttamissa kaupunginosissa. Meno oli kuitenkin Ranskaan verrattuna laimeaa. Pariisissa riehujat käyttivät yhä kovempia otteita.
Naapurimaissa ei näytäkään olevan mellakoinnille yhtä paljon tartuntapintaa kuin Ranskassa. Siellä varsinkaan Pohjois-Afrikasta muuttaneilla nuorilla ei juuri ole toivoa työstä ja yhteiskunnan arvostetuksi jäseneksi pääsystä. Monilla on koulunkäynti jäänyt kesken kehnojen kotiolojen ja rikollisjärjestöjen houkutusten takia. Mikä pahinta, myös hyvin koulutettujen siirtolaisten on usein vaikea saada työtä.
Kaikkia Ranskan siirtolaisia lohduton huono-osaisuus ei koske. Monet Itä-Euroopasta ja Aasiasta muuttaneet ovat löytäneet hyvin paikkansa yhteiskunnassa. Se lisää syrjäytyneiden vimmaa.
Syytä levottomuuksiin löytyy myös kulttuurieroista. Ranskassa suuren vallankumouksen ajoista vaalittu tasa-arvo edellyttää, että koulussa ei kukaan käytä uskonnollisia tunnuksia, esimerkiksi muslimitytöt huivia tai kristityt kaulassa riippuvia ristejä. Muslimien ärtymys huivikiellon takia on kitkerää. Useimmat tutkijat kuitenkin torjuvat nuorisomellakoiden ja islamin yhteyden.
Ranskan poliittinen johto on toistaiseksi tarjonnut riehujille miltei yksinomaan keppiä. Viisasta olisi kertoa myös suunnitelmista siirtolaisten olojen parantamiseksi. Kertominen on tietysti vaikeaa, jos suunnitelmia ei ole.
Ranskalaiset voisivat tähyillä vaikkapa Atlantin taakse. Kanadan kaupungeissa ei ole etnisten ryhmien kansoittamia lähiöitä - eikä syrjäytyneiden mellakoita. Yhdysvalloissa arabit ja muslimit kokevat kyllä ajoittain syrjintää, mutta he saavat työtä ja mahdollisuuden sosiaaliseen nousuun.
Ranskan hallitus hyväksyi tiistaina hätälain istunnossa, jota johti presidentti Jacques Chirac. Aluehallinnon virkamiehet voivat määrätä ulkonaliikkumiskiellon, kun he katsovat sen tarpeelliseksi. Valtuudet tulevat voimaan keskiviikkona. Kansalaisvapauksistaan ylpeässä Ranskassa keino on erityisen raju. Ulkonaliikkumiskieltoa ei ole käytetty sitten Algerian sodan 1954-1962.
Poliisia vahvistetaan 1 500 miehellä. Entuudestaan mellakoita on tukahdutettu 8 000 poliisin voimin. Nyt poliisi voi tunkeutua koteihin, joissa epäillään piiloteltavan aseita. Aiheettomia ratsioita ei pitäisi tehdä. Ne kasvattavat siirtolaisten raivoa.
Mellakoiden laatu on tietysti alusta pitäen ylittänyt kaikki järkevät rajat, vaikka ne olisivatkin vastaus kahden poliisin takaa-ajaman siirtolaispojan tapaturmaiselle kuolemalle. Mellakoijan pahoinpitelyyn kuollut mies, pahoja palovaurioita tuleen sytytetyssä bussissa saanut vammainen nainen ja kivien osumia päähänsä saanut vauva ovat uhreja, joilla ei ole mitään tekemistä viranomaisten kovien otteiden kanssa.
Ilmeisesti riehujien vanhemmat ovat menettäneet otteen lapsiinsa. Myös niin sanotut ammattihulinoitsijat pahentavat mellakoita. Kahakat on saatava taltutetuiksi, mutta sen jälkeen Ranskassa täytyy olla syvällisen yhteiskuntakritiikin vuoro.