Sydänpotilaiden hoitokäytännöt vaihtelevat Suomessa huomattavasti. Vaikka sydäninfarktin hoitomuodot ovat jo varsin vakiintuneita, erityisesti niin sanotun epävakaan sepelvaltimotautikohtauksen hoito kaipaa kohennusta, ilmenee valtakunnallisesta seurantatutkimuksesta.
Hoitokäytäntöjä kartoittaneessa tutkimuksessa haastateltiin viittäsataa sydänvaivojen takia uudelleen sairaalaan hakeutunutta potilasta. Tutkimuksessa olivat mukana kaikki yliopistosairaalat ja neljä keskussairaalaa.
Epävakaa sepelvaltimokohtaus eroaa sydäninfarktista siinä, ettei sydänlihaksessa ole vaurioita. Oireet ovat kuitenkin samanlaisia. Ne ilmenevät yleensä sydänkipuina.
Sydämen verisuonten varjoainekuvauksia olisi tutkijoiden mielestä lisättävä, ja niihin olisi ryhdyttävä nopeammin. Myös uusia lääkehoitoja olisi otettava käyttöön nykyistä enemmän.
Tutkimuksen mukaan hoitoon hakeutuneiden jatkohoito viivästyy usein turhan paljon. Tutkijat pitävät tärkeänä sitä, että varjoainekuvaus voitaisiin tehdä parissa päivässä. Riittävän ajoissa tehdyn varjoainekuvauksen on todettu vähentävän infarkteja, sydänkipuja ja kuolemia.
Seurantatutkimuksessa ilmeni kuitenkin, että varjoainekuvaus tehdään keskimäärin runsaat viisi vuorokautta sen jälkeen, kun potilas on hakeutunut sairaalaan.
Tutkijat suosittelevat, että kuvaus tulisi tehdä nykyistä paljon useammalle potilaalle. Seurantaan osallistuneista varjoainekuvaus tehtiin vajaalle 40 prosentille sairaalassaoloaikana, ja 54 prosentille sitä seuraavan puolen vuoden aikana.
Sairaalaan hakeutumisen ja varjoainekuvauksen välinen aika on Suomessa selvästi pidempi kuin muissa länsimaissa. Yleensäkin varjoainekuvauksia tehdään meillä harvemmin kuin muualla.
Seurantaan osallistuneet sydänpotilaat olivat sairaalahoidossa keskimäärin yhdeksän vuorokautta. Vietettyään sairaalassa useita päiviä, monet potilaat saivat uusia oireita. Osa potilaista kuoli joko sairaalassa ollessaan tai seurantajakson aikana.
Maan sisäiset alueelliset erot ovat osin varsin merkittäviä. Paras tilanne on Helsingin alueella.
"Tämä johtuu ainakin osittain siitä, että Helsinki on ainoa kaupunki, jossa on edes jokseenkin riittävästi sydänlääkäreitä. Näin ollen esimerkiksi kardiologien päivystys on pystytty Helsingin alueella järjestämään", sanoo professori Markku S. Nieminen, joka toimii ylilääkärinä HYKS:n kardiologian klinikalla.
Esimerkiksi Tampereella viive sairaalaan hakeutumisen ja varjoainekuvauksen välillä on huomattavasti pidempi kuin Helsingissä.
"Tampereen alue on väkiluvultaan Suomen toiseksi suurin, mutta resurssit eivät ole olleet sen mukaisia", sanoo osastonylilääkäri Kari Niemelä Tampereen yliopistollisesta sairaalasta.
Tutkimuksesta saatujen tulosten jäljiltä Tampereelle ollaan perustamassa erillistä sydäntutkimukseen erikoistuvaa sydänkeskusta.
Niemelän mukaan tämä osoittaa, kuinka vakavasti myös sairaaloiden johto suhtautuu sydänpotilaiden hoitoon ja sydäntutkimukseen.
Sepelvaltimotautiin kuolee Suomessa vuosittain lähes 2 000 ihmistä, joista suurin osa on miehiä. Tutkijoiden mukaan oikeanlainen ja ajoissa tapahtuva hoito vähentäisi kuolemia merkittävästi.