Maallikkoa mietityttää, mikä on "sitä oikeaa" hevimetallia. Keskustelufoorumeilla ainakin solvataan niitä, jotka pukeutuvat mustiin ja luulevat näin sulautuvansa hevikansaan. Wannabe-metallistit saavat kylmää kyytiä, kuka aitouden määrittelee?
Metallikulttuuri vaikuttaa äijämeiningiltä. Pärjääköhän pehmo tämän genren miehisessä ja karskissa maailmassa?
Vaikea kuvitella rankkaa musiikkia moshattavan esimerkiksi vaaleanpunaisessa hörhelömekossa. Miten paljon ulkomusiikilliset seikat tuovat uskottavuutta?
Metallimusiikkifestivaali Jalometallin promoottori Marco Järvenpää teilaa turhat ennakkoluulot. Hänen mielestään mustat vaatteet ja heviletti eivät ole must.
"Todennäköisesti suurin osa festareilla nyrkkejään heiluttelevasta festarikansasta ovat niin sanotusti aitoja metallifaneja. Hiusten pituudella tai pukeutumisella ei ole mitään väliä, niillä ei mitata kuin pinnallisia arvoja. Elämäntyyli ja musiikkiasiat määräävät enemmän. Minulle metalli on ainakin elämäntapa."
Järvenpää toteaa, että metallimusiikki on tänä päivänä osa populaarikulttuuria. Genre on lähestynyt valtaväestöä ja on hyväksytympää kuin parikymmentä vuotta sitten.
"Onhan metalliväen joukossa myös elitistejä, jotka eivät pidä radioystävällisestä metallista ja halveksuvat niiden kuuntelua. Lähinnä se on nuorten miesten kouhotusta. Radiohitit ovat helppo tapa tutustua metalliin. Usein ne helmet tosin löytyvät, kun alkaa kaivaa syvemmältä", Järvenpää neuvoo.
Oulun metalliväki on kaikkiruokaista. Järvenpään mukaan kaupungissa näkee ja kuulee perinteisen hevimetallin lisäksi myös erilaista mäiskettä. Kuuntelijakuntakin on laaja: raskaasta musiikista pitävät yhtä lailla sirot tytöt kuin karskit miehet.
"Jos yhtään tuntuu siltä, että sydän sykkii metallimusiikin tahtiin, on tervetullut Jalometalli-festivaalille", vakuuttaa Järvenpää.
Festivaalipromoottorin mukaan kaikki voivat löytää metallin parista jotain hyvää. Hevimetalli on kaikkien alalajien äiti, josta alkoi 80-luvun puolessa välissä kehittymään eri suuntauksia.
"Suurimmat luokat ovat thrash-, death-, black- ja powermetalli. Alalajeja on enemmänkin, mutta syvemmälle ei kannata tässä yhteydessä uppoutua", hymyilee Järvenpää.
Thrashilla on vankka suosio metallikaupungissamme, myös blackmetal on nousussa.
"Haluaisin itse ajatella, että metallikansa kuuntelee genreä laidasta laitaan. Tylsäähän se on päristä aamusta iltaan", hekottaa Marco Järvenpää.