Muistatte kai Aikamatkan? Se oli se pitkälle tavallisten arkioululaisten varassa toteutettu Oulun kaupungin 400-juhlavuoden huipennus kuusi vuotta sitten.
Oulu-halliin oli koottu valtavia, huolella tehtyjä lavasteita Oulun historiasta.
Henkeä puhallettiin yhdistysten, seurojen ja muiden vapaaehtoisten esityksillä, jotka vaihtuivat päivittäin. Eri aikakausien asuihin puetut roolihahmot opastivat kävijöitä, sepän pajassa kävi pauke, kirkossa soi ja kievarista sai ostaa vanhan ajan karkkia.
Kuultiinpa siellä myös Oulun 400-vuotisjuhlasävellyksen kantaesitys: Ilmari Mäenpään Aikamatka Ouluun -teos. Se matka tosin kesti vain kymmenen minuuttia.
Suurelta osin talkoina toteutettu Aikamatka vaati varmasti työtä ja aikaa harjoitteluvaiheessa, puhumattakaan viikkoja kestäneen tapahtuman aikana.
Toki se oli myös kaupungin puolelta melkoinen urakka - mutta kannatti, siitä kaikki olivat lopussa yhtä mieltä.
Kävijämäärät ylittivät odotukset, moni ehti käydä siellä useamman kerran. Lopullinen kävijämäärä lienee ollut yli 150 000.
Jotain tämän tyyppistä, kaikkien oululaisten yhteistä juttua kaivattaisiin taas.
Ei siihen ole enää kuin reilu vuosi, kun pitäisi juhlistaa uuden Oulun syntymistä. Kyseeseen voisi tälläkin kertaa tulla joku pitempi tapahtuma, jossa alueen kyvyt pääsisivät esille.
Yhdistymiselimissä toivotaan, että kuntalaiset, järjestöt ja yhdistykset pistäisivät mietintämyssyn päähänsä ja pohtisivat, miten vuodenvaihdetta 2013 oikein juhlitaan. Aika tavalla kiire tässä jo onkin. Aikamatkan käsikirjoitusta ryhdyttiin rustaamaan sentään jo kaksi vuotta ennen tapahtumaa.
Juhlimisen pitäisi siis tapahtua tavalla, joka ei olisi ihan tavanomainen. Paukku taivaalle ja juhlapuhe ei riitä.
Tosin on niitä ollut epätavallisiakin paukkuja.
Viime kesänä Kalajoen venetsialaisissa Himangan ja Kalajoen kuntaliitoksen syntyminen kuvattiin ennen näkemättömän suurella ilotulituksella. Ohjelman mukaan tulituksen juoni kulki jotenkin tähän tapaan:
Alussa tulitus on sinivalkoista. Se viittaa valtiovaltaan ja sen patisteluun kuntaliitoksen toteuttamiseksi.
Sen jälkeen tulitesarjoja ammutaan koko rannan leveydeltä niin pohjoisesta kuin etelästä - siinä ovat toisiaan lähestyvät Himanka ja Kalajoki.
Välillä tulisuihkut häilyvät edestakaisin, mikä tietenkin kertoo, kuinka mielipiteet ailahtelivat ja ideat singahtelivat.
Neuvottelut sujuivat, totta kai, erittäin räiskyvästi.
Ja lopuksi: "Yhteistä onnistunutta liittoa kuvataan taivaalle ammuttavilla sydämillä ja yhteisen vaakunan sini-kultaväreillä. Riemukas liitto huipentuu mahtavaan yhteiseen tulitespektaakkeliin koko Hiekkasärkkien päärannan laajuudella."
Kesän ja yhdistymisen kunniaksi taivaalle paukuteltiin yli 1 600 tulitetta. Huh!
Kuntaliitoksia on juhlittu rauhallisemminkin, jumalanpalveluksin ja näyttelyin. On myös tanssittu ja soitettu ja tankattu välillä evästä torille haalatusta soppatykistä.
Niin torille. Mikä onkaan se paikka, jossa uuden yhteisen Oulun juhlat pidetään? Siinäkin on pähkäilemistä.
Vuonna 2005 koko Oulun 400-vuotisjuhlavuoden kulut olivat noin kolme miljoonaa euroa. Kuntien budjetteja vasta laaditaan, joten tässä vaiheessa ei ole tietoa, paljonko juhlintaan nyt varataan rahaa.
Todennäköisesti ei mitään valtavia summia, jos talkoiden varaan lasketaan.
Entä kuinka reilusti ja millä tavoin yritykset osallistuvat? Tarjoavatko kenties taidetta tai ilmaisen aterian?
Ja miten se olikaan sen uuden Oulun aukion kanssa? Joko ne koivut ensi kesänä parturoidaan ja järjestetään paraati komeasti Franzeninpuistossa?