Maisteri C. G. Swanin yhdeksän eloisaa, tummakutrista tytärtä tunnetaan yhdeksänä mustana joutsenena. Isä oli tiukka suomalaisuusmies. Sivistyneistöperheen lapset pantiin suomenkielisiin kouluihin. Useat heistä kävivät Helsingin suomalaista tyttökoulua.
Swanin tyttäristä Annista tulee myöhemmin nimekäs lastenkirjailija, Saimista Suomalaisen teatterin näyttelijä, Lyylistä Lapinlahden mielisairaalan ylihoitaja -- kaikki siskokset hankkivat omat ammatit. Kunnioitettu saavutus aikana, jolloin tyttöjen oppiin pääsy oli Suomessa monen mutkan takana.
Helsinkiläinen äidinkielen opettaja Hellevi Arjava kuvaa isoäitinsä ja isotätiensä nuoruusvuosia autonomian ajan Suomessa. Kirja Swanin tytöt kannattaa hyvinkin lukea, koska se kertoo suomalaisten naisten aseman muutoksesta, elinpiirin laajenemisesta. Kotiopettajattaren ammatti ei enää ollut ainoa tapa ansaita elanto. Aikuistuville naisille oli avautumassa uusia väyliä kouluttautua vaikkapa opettajaksi, sairaanhoitajaksi tai yliopistolliselle uralle.
Kirjoittaja tarinoi kotoisasti tyttöjen lapsuudesta, muutoista eri paikkakunnille, arjen sattumuksista, sivistysharrastuksista, koulunkäynnistä. Sisarusten persoonalliset piirteet alkavat erottua.
Kotoa lähtö oli vaikeaa, rahapula haittasi opiskelua ja yhteisasuminen bolagissa kiristi joskus hermoja. Mutta kyllä tyttäret viftailivatkin, oli konsertteja, teatteriesityksiä, ihailijoita kaunottarille riitti. Swanit seurustelivat aikansa kulttuurieliitin kanssa.
Kertomus polveilee vuosien ja asuinpaikkojen mukaan. Tekstissä sisarusten kuulumiset limittyvät vuorottain. Kerrontaa elävöittävät kirjeet sekä valokuvat. Tyttöjen varhaisvaiheita kuvatessaan Arjava tukeutuu sisarusten omiin julkaistuihin ja julkaisemattomiin muistelmakatkelmiin. Valtaosa lapsuudenmuistelmista on Anni Swanin käsialaa. Kirjassa onkin muutamia näytteitä siitä, millä tavalla Swanin tuotanto ankkuroituu hänen kokemusmaailmaansa.
Lappeenrannasta maailmalle
Swanin perhe vaihtoi usein asuinpaikkaa. Lappeenrannassa maisteri Swan perusti vuonna 1885 Lappeenrannan Uutiset, jota tyttäret myös avustivat kirjoituksillaan.
Kirja kuvaa lämmöllä mennyttä maailmaa, suomenkielisen sivistyneistöperheen arkea ja juhlaa ja tiivistä sukuyhteyttä. Osansa kuvauksesta saa rauhallinen elämä puutalojen kaupungeissa, jotka aikaa sitten ovat kadonneet.
Carl Gustaf ja Emmy Swan kuuluivat siihen alun perin ruotsinkieliseen sivistyneistöön, joka omassa elämässään omaksui suomalaisuusaatteen. Tämä näkyy myös tyttärien nimissä kuten Helmi Siveä, Aino Ilotar, Toimi Vellamo, Kaino Ihanelma.
Lappeenrannasta sisaret lähtivät maailmalle opiskelemaan, etsimään paikkaansa uudessa, murrosten ravistelemassa yhteiskunnassa. Helppoa se ei ollut, eivätkä kaikki heti löytäneet omaa alaansa. Mutta kirjeenvaihdosta näkyy miten Swanin siskokset välittivät ja huolehtivat toisistaan iloissa ja suruissa.
Kirjan lopussa on epilogi epilogi sisarusten myöhemmistä vaiheista.Teokseen on koottu vierasvoittoisten sanojen suomenkieliset merkitykset sekä Swanien sukupuu. Lähteet ja henkilöhakemisto täydentävät kokonaisuutta.
Lähde: Hellevi Arjava: Swanin tytöt. Kulttuurihistoriallinen kertomus autonomian ajalta. Tammi, 2007.
Bolagi= yhteisasunto, viftata= huvitella