Taiteiden yö esittäytyy 21.-26.7.
toriteltassa, jonka Canto Kaskessa valtaa torstaina 24.7. klo 15.
Oulun Taiteiden yö 21.8.
Canto Kaskessa -yhtyeen nimi on sen jäsenten mukaan pikkunäppärä suomalais-italialainen sanaleikki.
"Olemme kuin kantona kaskessa, ja lisäksi canto on italiaa ja tarkoittaa minä laulan. Siis minä laulan kaskessa", he kertovat.
Syy, miksi Eeva ja Sanja Starck sekä Saana Kaleva laulavat juuri a cappellaa, on hyvin yksinkertainen.
"Se on todella hauskaa, vähän kuin kuoro- ja bändilaulua samaan aikaan. Kun soittimia ei ole, niiden äänet on imitoitava itse. Minä hoidan bassolinjat, Saana laulaa diskanttia ja Eevalle jää melodia. Koko prosessiin kätkeytyy paljon mielenkiintoista tekemista", Sanja kertoo.
Harmonialaulaminen kehittää tarkkuutta, sillä jokaisen on laulettava puhtaasti, jotta äänet soisivat.
"Esiintyminen on näin paljon haastavampaa, sillä bändin kanssa esiintyessä yleisön edessä ei ole läheskään yhtä paljaana", Eeva lisää.
A cappella -ryhmän jäsenet pääsevät vähällä roudaamisellakin, sillä kun iso A eli äänirauta on mukana, muuta ei yleensä juuri tarvita.
Laulamisen aloittaminen ei vaadi naisten mukaan paljon, se onnistuu vaikka yksin. A cappellan harrastamiseen tarvitaan oman innon lisäksi muutama sävelessä pysyvä kaveri, ankaraa harjoittelua ja paljon huumoria. Esimerkiksi kuoroporukoista löytyy helposti jo valmiiksi äänialansa tuntevia ja samanhenkisiä ihmisiä. Myös kuorolauluvihkojen tutkiminen ja levyjen kuunteleminen auttavat eteenpäin.
Hyviksi havaittuja harjoituskappaleita ovat naisten mukaan ainakin Beach boysin Barbara Ann, Beatlesin Nowhere man sekä Del Shannonin Runaway.
"Jälkimmäiseen teimme vielä paremman soolon kuin alkuperäisessä", Saana iloitsee.
Kolmikko esiintyi ensimmäisen kerran julkisesti kaverinsa tupareissa. Sen jälkeen olohuonekeikkoja on tullut lisää, eivätkä oikeatkaan lavat ole jääneet tuntemattomiksi. Yhtye esiintyy enimmäkseen pienissä yksityistilaisuuksissa, muttei kavahda isompiakaan tapahtumia. Eeva muistelee, että esimerkiksi heidän viime vuoden paras keikkansa oli motoristien kesäkauden päättäjäisissä Nallikarissa. Tähtihetkiä on toki ollut lukemattomia muitakin.
"Kun pitkää kappaletta on työstetty kauan ja huomataan lopuksi, että vireessä on pysytty alusta loppuun asti, tulee aivan mahtava olo", Saana kertoo.
"On hienoa nähdä yleisön nauttivan. Yleensä sieltä löytyy aina joku vähän harmaantunut vanha herra, joka innostuu setähuumoristamme", Sanja juttelee ja muut lisäävät herran usein myös nyökyttelevän ja naputtelevan tahtia.
"Huvittavaa on myös, kun meiltä pyydetään Paranoidia. Omat ajatukset keskeytyvät silloin aika pahasti", Saana nauraa. Kyseinen kappale ei kuulu vielä yhtyeen ohjelmistoon, ja vaikka kunnon sovittaja löytyisikin, Saana epäilee, että siinä vaiheessa tosifaneilta voisi jo sadella heille tappouhkauksia.
Tulevaa Taiteiden yötä naiset odottavat innolla.
Tapahtuman elvyttäminen pitkän tauon jälkeen on heidän mielestään tärkeä asia Oulun ruohonjuuritason kulttuuritoiminnalle.
"Lähdemme esityksessämme kesäiselle svengilinjalle, ja Kauko Röyhkää on melkeinpä pakko laulaa, sillä hän on suuri idolimme. Olisi hienoa saada Kauko joskus yleisöömme", Sanja vinkkaa.
Yhtyeen haaveissa ei ole tulevaisuudessakaan vallata suuria esiintymislavoja tai niittää maailmanlaajuista mainetta.
"Oikeastaan on kiva ajatus, ettei aina tarvitsekaan olla menossa tähtiin. Voi vain olla täällä Oulussa ja laulella Taiteiden yössä oululaisille ihmisille sekä muille, jotka sattuvat kulkemaan ohi. On mukavaa antaa toisille sellaisia pieniä elämyksiä", Sanja vakuuttaa.