Sveitsiläiset halusivat torjua islamin uhkaa kieltämällä minareettien rakentamisen maan moskeijoihin. Äänestyksen tuloksena radikaalin islamin vaara taisi kuitenkin kasvaa.
Sveitsin sunnuntaisen kansanäänestyksen tulos sai vakaudestaan tunnetun maan vavahtamaan. Vastoin kaikkia mielipidemittauksia maan äänestäjät hyväksyivät perustuslain muutoksen, jonka mukaan maan moskeijoihin ei saa rakentaa minareetteja. Tulos oli selvä: 57,5 prosenttia äänestäneistä kannatti kieltoa, samoin 22 kantonia 26:sta.
Tulos löi ällikällä siksikin, että maan hallitus ja lähes kaikki suuret puolueet kampanjoivat minareettikieltoa vastaan. Kieltoa ajoivat siirtolaisvastainen Sveitsin kansanpuolue sekä oikeistolainen pikkupuolue Federaali demokratialiitto. Niiden viesti oli, että minareetit ovat vieraan uskonnon vallan symboleita, joiden leviämistä ei pidä suvaita. Se sanoma upposi.
Sveitsin 7,6 miljoonasta asukkaasta 22 prosenttia on ulkomaalaisperäisiä. Muslimeja maassa on arvioiden mukaan 350?000 -- 400 000. Ylivoimainen enemmistö tuosta joukosta on aivan muita kuin fundamentalisteja.
Maan islamilainen väestö koostuu ennen kaikkea Bosniasta, Kosovosta ja Turkista tulleista maahanmuuttajista.
Muutenkaan islam ei sveitsiläisten elämässä näy. Eurooppalaisia kavahduttavia, naiset päästä varpaisiin peittäviä burka-asujakaan ei maan katukuvassa juuri tapaa. Moskeijoita maassa on 160, niissä yhteensä neljä minareettia. Sharia-lakia ei ole vaadittu voimaan.
Äänestyksessä Sveitsin islamilaiset luultavasti saivat niskaansa maailman äärimuslimien ja terroristien pahat teot, siis niiden radikaalien, jotka eri puolilla käyttävät islamia häikäilemättömästi poliittisiin ja taloudellisiin tarkoituksiinsa. Uskonnon mainetta ei Euroopassa myöskään paranna se, että monet islamilaiset maat kuten Saudi-Arabia ovat diktatuureja ja monessa islamilaisenemmistöisessä valtiossa kuten Iranissa tai Pakistanissa muiden uskontojen edustajia vainotaan.
Terrori-iskuja tai vakavia uskonnollisia jännitteitä ei kukaan järkevä eurooppalainen kotimaahansa ymmärrettävästi halua.
Silti sunnuntainen äänestys kertoi ainakin yhtä paljon sveitsiläisistä kuin islamista. Historiastaan ja puolueettomuudestaan ylpeä maa on suhtautunut varautuneesti moniin ulkomaailman ilmiöihin. YK:takin sveitsiläiset pitivät niin epäilyttävänä, että liittyivät siihen vasta vuonna 2002. Toisaalta maa on aina halunnut esiintyä puolueettomana ihmisoikeuksien puolustajana.
Ajatus pittoreskien pikkukaupunkien ja Pikku Heidin alppiniittyjen maisemissa törröttävistä minareeteista olivat nyt liian rajuja kauhukuvia. Luultavasti harva suomalainenkaan mielellään näkisi moskeijan minareetteineen ainakaan itselleen tärkeässä maisemassa.
Sveitsiläisten suhtautuminen ulkomaalaisiin on kuitenkin epäjohdonmukainen. Tulijoita, muslimejakin, on siedetty silloin kun maahan on tarvittu ulkomaista työvoimaa talouskasvua turvaamaan.
Olennainen kysymys äänestyksen jälkeen on se, ampuivatko sveitsiläiset omaan jalkaansa. Lähiajat näyttävät, oliko kyseessä lyhytnäköinen voitto. On täysin mahdollista, että äänestystulos päinvastoin toimii herkästi roihahtavana sytykkeenä maan ja maailman islamilaisille uskonkiihkoilijoille.
Toinen vaihtoehto olisi ollut lähettää maailman 1,3 miljardille islamilaiselle myönteinen viesti uskontojen rinnakkainelosta. Se on järkevämpi toimintamalli maailmassa, jossa eri uskontojen edustajien kohtaamiset väistämättä yleistyvät. Kiihkoilu vain ruokkii kiihkoilua.