Oulu Oppilaitosten lukukauden päätös on aina juhlan arvoinen. Siinä missä ylioppilaat hakevat valkolakin päähänsä, kuudesluokkalaiset jättävät haikein mielin ensimmäisen koulunsa.
Ekaluokkalaisille ensimmäinen kevätjuhla on jännittävä tilaisuus, johon vanhemmat tulevat katsomaan esityksiä ja laulamaan yhteislauluja. Lukion ensimmäisen ja toisen luokan oppilaille kevätjuhla on merkki pitää huilia opinnoista, jotka vielä jatkuvat. Kaikille yhteistä on suvivirsi.
"Suvivirsi on tärkeänä osana kevätjuhlia kulkenut läpi elämän. Aina se on yhtä haikea ja arvokas", tuumii Karjasillan lukion tuore ylioppilas Emmi Puusti.
Vaikka ylioppilasjuhlat tuntuvat asianosaisten mielestä koulu-uran hohdokkaimmilta, pieni muistelu menneisiin saa miettimään asiaa uudelleen.
"Kyllä silloin ala-astelaisena kevätjuhlat tuntuivat aina toinen toistaan merkittävimmiltä. Nyt kuitenkin ollaan valkolakkia hakemassa ja nämä juhlat ovat ne arvokkaimmat", Emmi summaa muistelmiaan.
Samat muodollisuudet 1960-luvulla
Ala-asteella juhlissa on suunnaton esiintymisen riemu, yläasteella suurempi vapautumisen tunne ja lukiossa sitten tapahtuu käänne elämässä.
"Tunnelma se tekee juhlasta juhlan", Karjasillan lukion englannin opettaja Marja-Leena Vepsäläinen kiteyttää .
Vepsäläisen mukaan oppilaat jännittävät juhlissa aina. Ylioppilaat jännittävät tauon jälkeen vanhempien edessä esiintymistä, sillä yläasteella vanhemmat eivät osallistu juhliin.
"Omat ylioppilasjuhlani olivat 60-luvulla, eikä monikaan asia ole muuttunut. Muodollisuudet ovat samat eli on rehtorin ja ylioppilaan puhe. Pukeutuminen on nykyään hieman juhlavampaa jo päivällä."
Kutosilla edessään
uusi koulu
Kun lukiossa kevätjuhla alkoi suvivirrellä, Myllyojan ala-asteella se päättyi siihen. Ala-asteen juhlasali täyttyi lauantaiaamuna kauniisti pukeutuvista sukulaisista ja lapsista, jotka kikattivat ja nauroivat; silmin nähden riemuitsivat tilanteesta.
Juhlahumuun mahtui paljon esityksiä. Suurimmat hurraa-huudot sai kuudesluokkalainen break-tanssiesityksen pitänyt Otto Haavisto. Taputusten lisäksi Otto keräsi vielä hymypatsaankin.
"Nyt vain jännitän, millainen todistus on ja sitten onkin mukava lähteä kesän viettoon. Syksyllä edessä on uusi koulu, sillä minä menen Laanilan yläasteelle", Otto kertoi tomerana.
Oton luokan opettaja Aimo Rotonen kiitteli oppilaitaan viimeisen kerran ja toivotteli kaikkia tervetulleiksi moikkaamaan myöhemminkin.
"On se aina haikeaa, kun heidän oppilaitoksensa vaihtuu", Rotonen huokaili todistuspino vielä kädessään. Oppilaiden koulutyön arvioimisen lisäksi katsotaan myös koulujen perustehtävien toteutumista: saako suomalainen yhteiskunta tulevaisuudessa osaavaa työvoimaa.
Kun Myllyojalla suvivirsi oli vapauttanut oppilaat ansaitulle lomalle, Karjasillalla vielä istuttiin tyylikkäästi penkeissä ruusut kädessä taputtamassa lukuisille stipendien saajille. Juhlava tilaisuus päättyi salin täyttävään Maamme-lauluun ja ylioppilaat poistuivat koteihinsa odottelemaan juhlavieraita.
