"En minä tiedäkään, keitä kaikkia siellä on lavalla. Heidät tuntee vain kuororooleissaan. Jos tietäisi, saattaisi ruveta vaikka jännittämään", toteaa Nivalan jäähallin vartija.
Hän onkin paljon vartijana, sillä seutukuntalaisten ja ammattilaisten yhteisponnistusta, Varpu Vilkunan ja Jaakko Alatalon kirjoittamaa Pula!-oopperaa on harjoiteltu yli puolitoista vuotta. Ensi-ilta on ensi torstaina.
Vartija ei arvaakaan, että eräs kaivon luona laulavista huivipäisistä sopraanoista on Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin toiminnanjohtaja Kaisu Rättyä.
Eikä Kaisu Rättyä ole kuka tahansa, sillä hänen isovanhempansa olivat mukana vuoden 1932 Konikapinassa, josta ooppera kertoo.
"Olga Rättyä oli minun mummuni ja Mikko Rättyä pappani. Molemmat isovanhemmat ovat roolihenkilöinä mukana oopperassa. Itse laulan siinä rivikuorolaisena."
Maliskylästen
väkeä
Mummon ja papan osallisuus Konikapinaan ei tullut Kaisulle yllätyksenä, vaan hän on tiennyt asiasta lapsesta saakka.
"Siinä vaiheessa kun Mikko Niskanen teki Pulakapina-elokuvaansa 1977, oltiin tietysti seuraamassa filmauksia. Osa kuvauksista tehtiin mummulassa Karinkannassa. Mummuni oli mukana Niskasen elokuvassa."
Niskanen teki Pulakapinan viisi vuotta Kahdeksan surmanluotia -elokuvan jälkeen.
Pula!-oopperaa harjoiteltiin ihan tosissaan jo vuosi sitten keväällä, ja viime kesänä siitä esitettiinkin kappaleita. Myös Kaisu Rättyä on ollut projektissa mukana koko tämän ajan.
"Ilkka Kuusiston säveltämä musiikki on innostavaa laulettavaa, helppoa lähestyä mutta silti haasteellista. Meidät kuorolaiset on jaettu viiteen kylään. Minä pääsin maliskylästen väkeen. Se on hauskaa siinä mielessä, että äidin sukujuuret ovat Maliskylältä."
Tutkija juuttui Kinokseen
Kaisu Rättyä opiskeli kirjallisuutta Jyväskylän yliopistossa ja siirtyi sieltä jatko-opiskelijaksi Åbo Akademiin. Hänellä oli siellä kolmevuotinen pesti tutkijana, mutta elämä otti toisen suunnan ja uusi haaste odotti.
"Kun Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin toiminnanjohtajan paikka tuli hakuun 1999 Riitta Kuivasmäen jäädessä eläkkeelle, hain sitä ja minut valittiin."
Työn ohessa Kaisu Rättyä kuitenkin jatkoi tutkimista. Kesäkuun alussa hyväksyttiin hänen lisensiaatintyönsä kirjailija Jukka Parkkisen Suvi Kinos -trilogiasta.
"Edellinen tutkimusaiheeni oli ollut lasten omat kertomukset. Tutkin tekstienvälisyyttä; millä lailla olemassa oleva kulttuuritekstien virta näkyy lasten omissa kertomuksissa. Eli millä lailla lapset muokkaavat ja käyttävät esimerkiksi satuja, kirjallisuutta, televisio-ohjelmia, elokuvia, miten he ottavat omiin teksteihinsä Batmanit tai Tarzanit tai muumit."
Mutta sitten Kaisu sattumoisin luki Parkkisen Suvi Kinos -sarjan ensimmäisen osan...
"Kirja vei minut mukanaan. Parkkinen kirjoittaa hyvin kulttuurisidonnaisesti. Jo perusasetelma Suvi Kinoksessa on Seitsemän veljestä, jotka ovat Suvin enoja. Sitten siellä on monia muita tekstejä, joita Parkkinen käyttää, sekoittaa ja laittaa keskustelemaan keskenään. Yleensä tällaista intertekstuaalisuutta tai tekstienvälisyyttä on tutkittu sillä lailla, miten yksi teksti muuttuu. Siinä mielessä Suvi Kinoksessa on uusia ulottuvuuksia."
Lisäksi Kaisu Rättyään vetoaa Parkkisen verbaalinen lahjakkuus: sanaleikit, sutkautukset ja sanojen kääntely.
Tulevassa väitöskirjassaan Rättyä laventaa tutkimuksensa aihetta käsittelemään koko kotimaista nuortenromaania. Tutkimustyö jatkuu ensi syksynä neljän kuukauden virkavapauden turvin.
Filiaalia
ei kaivata
Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti on valtakunnallinen laitos, joka toimii Tampereella. Instituutin toimintaa rahoittavat valtio ja Tampereen kaupunki. Lisäksi rahoitusta haetaan eri säätiöiltä ja rahastoista.
"Perustehtävä on edistää lasten- ja nuortenkirjallisuudesta tiedottamista, tutkimusta ja tallentamista. Emme ole suoraan kontaktissa lasten kanssa vaan toimimme väliportaassa: kohdistamme seminaareja ja julkaisuja opiskelijoille, opettajille ja kirjastonhoitajille. Tämä väliporras vie kirjallisuutta lapsille."
Toisaalta instituutilla on myös arkistointi- ja tallentamistehtävä.
"Instituutin kirjastoon pyritään kokoamaan kaikki Suomessa julkaistu lasten- ja nuortenkirjallisuus, sekä kotimainen että käännetty."
Lasten- ja nuortenkirjallisuuden määrä on kaiken kaikkiaan kolminkertaistunut 30 viime vuoden aikana. Kun kotimaisten ja käännettyjen kirjojen julkaisumäärä oli 1970-luvulla 500-700, nyt se on 1 500.
Onnistuuko instituutti toimimaan valtakunnallisesti Tampereelta käsin vai tarvitsisiko se filiaalin esimerkiksi Pohjois-Suomeen?
"Kyllä opiskelijoiden on ehdottomasti helpompi lähestyä Tamperetta kuin mennä Helsinkiin saakka, jos ajatellaan kaikkia Suomen yliopistoja tai ammattikorkeakouluja ja muita oppilaitoksia. Emme me siinä mielessä filiaalia kaipaa. Kyllä nykyaikana pystytään toimimaan hyvin laajasti valtakunnallisesti, vaikka on vain yksi toimipiste."
Kaisu Rättyä on toiminut myös "matkasaarnaajana" ja luennoinut tänä keväänä lastenkirjallisuudesta esimerkiksi Oulun ja Lapin yliopistoissa.
"Lähettiläs on ehkä parempi nimitys. Kyllä minä liikun paljon sekä Suomessa että ulkomailla. Ulkomailla tehtävämme on yhdessä Kirjallisuuden tiedotuskeskuksen kanssa välittää tietoa suomalaisesta kirjallisuudesta. Olin esimerkiksi vast'ikään messuilla Saarbrückenissä Saksassa kertomassa kotimaisesta lasten tietokirjallisuudesta."
Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin kannatusjäseneksi voi liittyä kuka tahansa. Jäseniä on tällä hetkellä noin 500. Kaikille jäsenille kulkee tietoa tapahtumista jäsenkirjeiden kautta ja Onnimanni-lehdessä, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa.
Kadonnutta
aikaa etsimässä
Kun laulut on laulettu ja kapinat kapinoitu, mitä kirjoja kuorolainen ja kirjallisuudentutkija ottaa yöpöydältään?
"Siellä on Marcel ProustinKadonnutta aikaa etsimässä - jos minä tänä kesänä saisin sen luettua. Ja sitten siellä on eräs Raymond Chandlerin dekkari ja hänen elämäkertansa."