Kommunismin raunioille rakennettu vasemmistoliitto on pyrkinyt koko olemassa olonsa ajan uudistumaan moderniksi punavihreäksi liikkeeksi.
Vuonna 1990 perustetun vasemmistoliiton ensimmäisen puheenjohtajan Claes Anderssonin älykkötyyli piristi puolueen imagoa. Kirjailija ja psykologi Andersson oli luonnollinen valinta kulttuuriministeriksi, kun puolue pääsi opposition pannasta.
Hallituskauden alussa Andersson sai pidettyä vaikeista budjettileikkauksista melskaavat vasemmistoliiton kansanedustajat kurissa. Muutama heistä irtaantui joksikin aikaa omaksi ryhmäksi. Anderssonilla on karismaa ja vetovoimaa, mutta hänen voimansa hiipuivat.
Suvi-Anne Siimes on jatkanut Anderssonin linjoilla. Hän on pyrkinyt uudistamaan vasemmistoliittoa punavihreäksi kansanliikkeeksi. Hänellä on hyvä imago, mutta siitä huolimatta vasemmistoliitto ei ole saanut tuulta purjeisiinsa. Vihreät hengittävät gallupeissa niskaan.
Ja jos Liisa Jaakonsaaren (sd.) vetoomus toteutuu, että vasemmistoliittoa kannattavat äänestäisivät demareita, Siimeksellä on vaikeuksia. Jaakonsaaren logiikan mukaan tällä tavoin vasemmisto estää porvarien hegemonian.
Vihreillä on siinä tilanteessa mahdollisuus kohota neljänneksi suurimmaksi puolueeksi. "Bogoonsa " sotkeutuneet kokoomuslaiset saattavat huomaamattaan avittaa siinä vihreitä.
Vasemmistoliitossa kuohuu pinnan alla. Siimeksen asemaa nakertavat hänen toverinsa ammattiyhdistysliikkeestä.Viikko sitten Kansan Uutisissa Metalliliiton liittosihteeri Erik Lindfors (vas.) huiski oikein kunnolla.
Puolueen eliitti painottaa Lindforsin mukaan enemmän ympäristökysymyksiä ja kansalaispalkkaa kuin perinteisiä työväenliikkeen arvoja. Ay-pomoja suututtaa myös vasemmistoliiton tiukka ydinvoimavastaisuus.
Siimeksen irtiotot SDP:n suuntaan ärsyttävät myös ay-pamppuja. He ovat tähdentäneetkin suhteiden vaalimista demareihin. Siimes haluaa ymmärrettävästi tehdä pesäeroa demareihin. Vasemmistoliittoon lyödään helposti, eikä aina turhaan, SDP:n apupuolueen leima.
Vasemmistoliiton ay- ja puolueväki on etsinyt tänä viikonloppuna Itämeren aalloilta yhteistä suuntaa kevään vaaleihin. Vasemmiston yksi suuri uhka on nukkuvat äänestäjät. Äänestysprosentin lasku rokottaa kaikista pahiten vasemmistopuolueita. Porvarit ovat tunnollisempia äänestäjiä.
Vasemmistoliiton uudistumisyritykset ovat pattitilanteessa. Punavihreys ei ole saanut varttunutta puolueväkeä vakuuttuneeksi. Nuoremman sukupolven nousu ay-liikkeessä parempaan asemaan saattaa helpottaa Siimeksen tilannetta.
Kansalaisjärjestöissä ja -liikkeissä toimivia nuoria on tänä päivänä vaikea houkutella puoluetoimintaan. Nuoren kansalaisaktivistin on vaikea sulattaa puoluetta, joka yrittää puhua vakuuttavasti globalisaation hallinnasta, muta samalla nojautuu vanhakantaiseen korporatiiviseen järjestelmään.
Pitkät punaiset kynnet ovat olleet viime aikoina Suvi-Anne Siimeksen tavaramerkki. Iltapäivälehdissä on päivitelty, että miten hän pystyy leipomaan kynsillään. Siimes on vakuuttanut sen onnistuvan hyvin.
Terävät kyntensä Siimes on näyttänyt muutamia kertoja hallituskumppaneilleen. Siimes ei ole tyytynyt hiljaiseksi myötäilijäksi, kun hänen mielipidettään ei ole kuunneltu hallituksen sisällä. Siimes on rohkeasti tuonut kantansa julkisuuteen. Luonnollisesti hänet on leimattu "vasemmistolaiseksi häirikköakaksi".
Miten Siimes onnistuu pitämään kynsissään puoleensa? Hän tarvitsee roppakaupalla taitoa, tahtoa ja onnea pitää puolue halussaan ja saada se vaalienkin jälkeen hallitukseen.