Suvi-Anne Siimeksen peli kovenee. Hänen mukaansa vasemmistoliiton on menetettävä joko uudistajat tai vanhoilliset. Hän ei kuitenkaan kerro, miten tämä tehdään.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimes on ottanut monesti yhteen puoluetovereidensa kanssa. Nyt Siimes on ryhtynyt pelaamaan entistä kovempaa peliä ja julkisuuden kautta.
Suhtautuminen kriisinhallintalakiin aukaisi padot. Ensin Siimes haukkui eduskuntaryhmän jäsenet laiskoiksi ja linjattomiksi. Ryhmän puheenjohtajaa Martti Korhosta hän ruoski johtajuuden puutteesta. Kyse oli siitä, että Siimes ei saanut ryhmää taipumaan omalla kannalleen, vaan hän jäi näkemyksessään lähes yksin. Hänen mielestään vanhat stalinistit veivät ryhmää kuin pässiä narussa.
Mutta ei tässä kaikki. Siimes lisää panoksia. Hän ilmoittaa, että vasemmistoliiton on menetettävä joko uudistajat tai vanhoilliset. Molempia ei voida pitää, vaan on päätettävä, ketkä puolueesta lähtevät. Siimeksen mukaan puolueen tilanne on nyt aidosti vakava.
Rajua tekstiä. Vastaavanlaista puoluejohtajan omiin kohdistuvaa pamputusta ei ole kuultu aikoihin.
Siimes kuitenkin jättää ilmaan enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Ne tekevät tilanteesta entistä epäselvemmän. Sanoihan Siimes samalla, ettei hän esitä ratkaisuksi kenenkään erottamista eikä lähde itsekään spekuloimaan mahdollisella erollaan. Puheenjohtajaa vaihtamallakaan puolueen ongelmat eivät hänen mielestään ratkaisi.
Mitä Siimes sitten tarkoittaa ja mihin hän tällä kaikella pyrkii? Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä ihmetellään huuli pyöreänä puheenjohtajan lausumia. Puoluejohdossakaan ei jaeta näkemystä puolueen jakaantuneesta tilasta. Kenttäväki ei taida pysyä perässä enää ollenkaan.
Käykö Siimes jotain ristiretkeä tai taistelua tuulimyllyjä vastaan? Ketä vastaan hän oikein taistelee? Mitä uhkapeliä nyt pelataan?
Jos puolueen tila on niin vakava kuin Siimes väittää, luulisi, että sitä kiireen vilkkaa ryhdytään käsittelemään puolue-elimissä. Vähintäänkin puoluehallituksen pitäisi puuttua tilanteeseen.
Varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne kuitenkin sanoo, ettei puoluehallituksen toiminta tue johtopäätöstä, jonka mukaan joillekin tulisi näyttää ovea. Puolueen linjaukset tehdään hänen mukaansa rakentavahenkisesti yhteistyössä. Ryhmänjohtaja Korhonen kuvaa puolueen tilaa nyt kohtuullisen selkeäksi. Kumpikin lisää, että yksittäisistä asioista on näkemyseroja kaikissa puolueessa.
Siimeskään ei voi kieltää erilaisia mielipiteitä tai pakottaa kaikkia muita oman kantansa taakse silloin, kun jää vähemmistöön. Vaikka puolueen puheenjohtaja on keskeisessä roolissa linjaa vedettäessä, missään ei ole julistettu, että hän itse on aina ja kaikessa oikeassa ja kaikki muut väärässä. Linja ja kannanotot syntyvät yleensä demokraattisen päätöksenteon jälkeen.
Siimes näyttää nyt jääneen yksin käymään keskusteluaan. Muut joutuvat lähinnä kommentoimaan hänen toistuvia ryöpytyksiään. Mutta tällekin tulee jossain vaiheessa raja vastaan.
Vasemmistoliitossa lähestyy nykymenolla väistämättä se rajapyykki, että julkisten syyttelyjen lisäksi tilanteeseen pitää löytää jokin ratkaisu. Siimeksen olisi näytettävä johtajuutensa ja sanottava, mitä konkreettisia toimia on nyt tehtävä.
Joukkoa ei voi jatkuvasti myöskään jakaa vuohiin ja lampaisiin, vaikka on tosiasia, että Siimeskin maksaa yhä hintaa siitä, että kansandemokraattien ja kommunistien raunioille 1990 synnytetyssä vasemmistoliitossa ei tehty kunnon puhdistusta. Uuteen puolueeseen pääsivät mukaan myös kaikki niin kutsutut vanhat stalinistiänkyrät. Mutta jos jatkuvasti vihjailee jakolinjoista, on rohjettava sanoa ääneen, ketkä ollaan valmiit menettämään.
Muussa tapauksessa sekasotku jatkuu. Se tekee hallaa puolueelle ja kostautuu tulevissa eduskuntavaaleissa.
Toinen vaihtoehto on, että tilanne puidaan pikaisesti puhki puolue-elimissä, tehdään johtopäätökset, suoristetaan rivit ja lopetetaan julkinen pyykinpesu.
Muuten jää enää vain yksi vaihtoehto, ylimääräinen puoluekokous. Sitä Siimes itsekään tuskin haluaa, mutta tilanne voi pahimmillaan ajautua sellaiseksi, että muut sitä vaativat.Siimeksen mukaan puolueen sisäinen kiista kiertyy kysymykseen EU:n integraatiosta. "Tämä on aidosti helkutin iso periaatteellinen kysymys siitä, harataanko me joka ikinen kerta vasemmistoliitossa integraation etenemistä vastaan", Siimes vuodatti maanantaina STT:lle.
Mutta puolueelle tuntuu nyt olevan myös johtajuusongelma. Siimes on luvannut kertoa jatkoaikeistaan vasta ensi vuoden kevään vaalien jälkeen. Siinä vaiheessa uusi hallituspohjakin on jo ratkennut. Jotkut epäilevät, että jos hallitusovi ei aukea vasemmistoliitolle, Siimes saattaa jättää hommat sikseen.
Tässäkin tapauksessa menettäjä on puolue. Se on julkisuudessa henkilöitynyt Siimekseen niin, että ilman häntä edessä lienee auringonlasku. Tai sitten pitää tapahtua iso ihme. Selkeää seuraajaa Siimekselle ei nimittäin ole näkösällä.
Valtiovarainministeri Eero Heinäluoman puheille rahatoiveineen pyrkivät lähetystöt saavat tyytyä pahvi-Eeroon. Heinäluoma ei ota lähetystöjä vastaan. Laaja kehitysavun puolesta vedonnut kansalaisjärjestöjen lähetystökin sai puhua pahvikuvalle. Se ei luvannut eikä torjunut mitään.