Suomi näytti modernilta valtiolta, jossa eli sydämensivistynyt kansa. Omaan napaan ei tuijoteltu, kun oli huomattu, että kaikilla muillakin on navat.
Suvaitsevaisuus kukki kilpaa leinikkien ja apiloiden kanssa. Kesän aurinko hiveli kaikkia tasapuolisesti. Vain suvaitsemattomia ei suvaittu.
Vielä menneinä vuosikymmeninä maalaiskaupungin isäntäväki olisi juossut naapuriin piiloon tai vaihtoehtoisesti kaivanut haulikon kaapista, jos pihaan olisi erehtynyt joku isäntäväestä poikkeava tyyppi - niin kuin nyt vaikka tummaihoinen, punkkari, hiphoppari, homo tai mielenterveyspotilas. Vasenkätisetkin lienivät vähän arveluttavia, samoin kierosilmäiset.
Vaan kun uusi aika koitti, tuvassa uskallettiin istua ilman naapuri- tai haulikkoapua. Korkeintaan salaa pillautettiin pieni itku, jos poikkeava tyyppi pihalla oli oma lapsi.
Julkisuuteen nousi jos minkälaista kummajaista aina Suomen väreissä olympiajuoksuihin osallistuvasta Afrikan-pojasta sukupuolensa korjaavaan kirkkoherraan. Toisia hieman yskitti, vanhanaikaisia kirkonmiehiä aavistuksen enemmän, mutta kansakunnan yleinen mielipide näytti olevan hyväksyvä.
Yksi perusti suvaitsevaisuutensa humaaniin elämänasenteensa. Toinen ajatteli, että jumalan kuviksi meidät kaikki on luotu. Kolmas oli elänyt koko nuoren elämänsä niin monikulttuurisessa ympäristössä, ettei hän enää edes osannut ajatella, että erilaisuudessa olisi jotain outoa.
Kansa keskusteli suhteellisen järkevästi vaikkapa samaa sukupuolta olevien pariskuntien adoptio-oikeudesta tai eri uskontokuntien vakaumuksista.
Vanhuksille vaadittiin parempaa hoitoa ja vanhenevan työvoiman tilalle korvaajia. Yhtäkkiä uranaisen ja -miehen rinnalle avautui hyväksyttävä vaihtoehto: lisääntyminen ja lasten kasvattaminenkin oli varteenotettava mahdollisuus.
Nopeasti eläköityvän työväestön tilalle huudettiin maahanmuuttajia ja tehtiin jopa rekrytointimatkoja ulkomaille. Juuri kenestäkään ei ollut enää outoa, jos vastaanotolla lääkäri puhui suomea ulkomaalaisella korostuksella. Kunhan nyt puhui, se riitti.
Mutta naps! Tuli lama, ja katseet uhkaavat kääntyä takaisin omiin napoihin.
Enää ei suvaita herranketkuja, miljonäärejä mutta ei myöskään suomalaisten työt vieviä maahanmuuttajia.
Kasvualusta on valmis. Suvaitsemattomuudesta voi hyvinkin kertyä laajempi asenne. Ne, jotka suhtautuvat kielteisesti yhteen poikkeavuuteen, eivät hyväksy välttämättä toistakaan.
Nähtäväksi jää, näyttävätkö suomalaiset tulevaisuudessa sydämensivistyneeltä kansalta, vai suvaitaanko vain suvaitsemattomuutta.
heikki.uusitalo@kaleva.fi