Suomalainen on oma rotunsa. Me kuvittelemme olevamme suvaitsevaisia. Tosiasiassa emme siedä erilaisuutta, emme poikkeavaa käytöstä, emme poikkeavia mielipiteitä. Koska suvaitsemattomuutta ei saa näyttää, olemme laatineet tukun lakeja ja turvaudumme poliittiseen korrektisuuteen.
Otetaanpa esimerkkejä: mustalaisia ei saa sanoa mustalaisiksi, vaan romaneiksi, vaikka romanit itse puhuvat itsestään mustalaisina. Ja ovat siitä jopa ylpeitä. Sokea on näkövammainen, rampa liikuntarajoitteinen. Rapajuoppo on päihdeongelmainen. On niitä muitakin rajoitteisia ja ongelmaisia, joiden taakse tosiasiat piilotetaan.
Nuo tuhmat sanat eivät sentään vie kalterien taakse, mutta auta armias, jos mainitset sanan neekeri. Se on rasismia. Niinpä neekerinsuukkoja ei enää myydä, vaan jotain muita pusuja. Maa suorastaan järkkyy ja hallitus horjuu, kun emeritus-professori esittää mielipiteitä rotu- ja evoluutiotutkimuksista. Nyt pääministerin isää uhkaa rikostutkinta.
Muutama vuosikymmen sitten seksi ja jumalanpilkka vei kirjailija Hannu Salaman oikeuteen. Nyt moisista asioista ei kukaan välitä.
Kiistatta erirotuiset joutuvat Suomessa rasismin kohteeksi. Mutta kyllä siitä meteliä pidetään. Viranomaiset joutuvat peittelemään ulkomaalaisten etnisen taustan. Sen kertominen esimerkiksi rikostilastoissa on poliittisesti korrektissa Suomessa aivan mahdotonta.
Suvaitsevaisuus, erilaisuuden hyväksyminen, merkitsee myös erilaisten mielipiteiden sallimista. Se ei Suomessa onnistu.
Erilaisuuden ja erilaisten ajatusten vierastaminen alkaa jo lapsuudessa. Viimeistään päiväkodissa lapset jaetaan vuohiin ja lampaisiin. Jos lapsi ei täytä päiväkodin normeja, hän on poikkeava ja häiriintynyt. Tällainen lapsi kiikutetaan psykiatrin puheille. Vanhemmat saavat sätkyn, kun ihan tavallinen itsekseen viihtyvä lapsi leimataan jo lastentarhassa luonnevikaiseksi.
Sama jatkuu koulussa. Kaikkien on tasa-arvon nimissä opittava samat asiat. Kukaan ei voi olla niin tyhmä, ettei opi kolmea kieltä ja matikkaa. Kun tavoitteena on tarjota 70 prosentille ikäluokasta korkeakoulupaikka, kaikkien on saatava sellainen koulutus, että ovet korkeakouluihin aukenevat.
Kaikki eivät kuitenkaan synny neropateiksi. Kaikista ei ole Nokian insinööreiksi. Joku on näppärä käsistään, mutta ei opi kieliä eikä matikkaa, ei sitten millään. Tällaisella ihmisellä tasa-arvoinen Suomi ei tee yhtään mitään. Hän ei kelpaa työmarkkinoille, vaan syrjäytyy työttömäksi, jolla ei ole mahdollisuuksia eikä tulevaisuutta.
Pyhäpuheissa kannatetaan syrjäytymisen ehkäisyä, mutta tosiasiassa yhteiskunta on rakennettu sellaiseksi, että se lyö osan ihmisistä ulos - heidän joukossaan toisennäköiset, toisenrotuiset ja toisinajattelijat. Keskiarvoyhteiskunta ei anna poikkeaville mahdollisuutta elättää itseään. Hyvinvointivaltio lyö rahaa kouraan ja unohtaa koko ongelman.
Ihmiset ovat yksilöitä, ainutkertaisia kaikkine ominaisuuksineen. Miksi tätä ei hyväksytä? Miksi tasa-arvoinen Suomi ei suvaitse toisenlaisia ja toisinajattelua? Miksi yhteiskunnassa ei enää arvosteta ihan rehellistä työtä? Miksi maahanmuuttajat eivät saa työtä?
Ihan tässä tulee ikävä entistä oppikoulua ja kansalaiskoulua. Se ei ehkä ollut oikeaoppisesti tasa-arvoinen, mutta jokainen sai oppia kykyjensä mukaan. Jokainen saattoi nauttia onnistumisen ja oppimisen ilosta.