Yleisurheilu: Mün­che­nin EM-päi­vä­kir­ja: Kaksi co­la­juo­maa? 13 euroa, bitte

Suu­ta­rit eri­kois­tu­vat te­ke­mään nah­ka­töi­tä – tar­vi­ke­myyn­nil­lä ja kenkien nas­toi­tuk­sel­la ei tule toimeen

Suutari sai nastoittaa talvikenkiä parhaimmillaan 50 paria talvessa vielä viitisen vuotta sitten. Noista ajoista ihmisten halu nastoittaa kengät on hiipunut.

Nastoilla saadaan talvikenkiin olennaisesti lisää pitoa.
Nastoilla saadaan talvikenkiin olennaisesti lisää pitoa.
Kuva: Anni Männikkö
Vetoketjun vaihto on yleisin talvikenkien korjaustyö.
Vetoketjun vaihto on yleisin talvikenkien korjaustyö.
Kuva: Anni Männikkö

Suutari sai nastoittaa talvikenkiä parhaimmillaan 50 paria talvessa vielä viitisen vuotta sitten. Noista ajoista ihmisten halu nastoittaa kengät on hiipunut.

– Sitten tulivat irrotettavat liukuesteet, joita meni parhaana talvena kaupaksi satoja. Nyt sekin kauppa on taantunut, kun valmiiksi nastoitettuja kenkiä on runsaasti kaupoissa. Tänä talvena on tarvinnut nastoittaa enää kolme paria, liukuesteitä ei kysytä lainkaan, suutari Juha Saarenpää sanoo.

Nastat voidaan laittaa paksupohjaiseen kenkään. Lenkkareihin ne eivät yleensä sovellu.

– Vaelluskenkien pohja on hyvä, siinä riittää yleensä paksuutta ja kovaa kumia. Vanhemmat kengät voi aivan hyvin uhrata talvikäyttöön liukkaudentorjuntaan.

Kenkiä korjattiin ennen enemmän

Nastoitus ei ole ainoa työ, joka on lähes kadonnut suutarinliikkeistä.

– Kenkiä korjattiin ennen enemmän. Etenkin vanhempi sukupolvi korjautti hyvät, jalkoihin muotoutuneet nahkakengät, nykyään ostetaan helpommin uudet. Tarvikemyynti on laskenut lähes nollaan.

– Tarvikehyllyistä myydään eniten nahansuojausaineita, joilla mokkanahka tai pintanahka saadaan pysymään hyvänä. Kengännauhoja menee, vaikka nekin taitavat jo olla halvempia marketeissa.

Yleisin korjaustyö on kantalappujen vaihto.

– Usein uusissa kengissä on liukkaat, muoviset kantalaput. Moni haluaa tilanne kumiset kantalaput, joissa on myös enemmän kuviota parantamassa pitoa.

Suutarin sesonki on, kun kausi vaihtuu.

– Pakkasten alkaessa ihmiset kaivavat talvikenkänsä esiin ja harkitsevat, voisiko niiden kantalappuja tai vetoketjua korjata. Keväällä taas mietitään, olisiko viimekesäisistä kengänraadoista enää mihinkään.

Käsityö taas nousemassa arvoonsa

Perinteinen suutarin käsityö on nousemassa jälleen arvoonsa.

– Halutaan uusia varsia muuten ehjiin kumiteräsaappaisiin, yksilöllisiä vöitä, laukkuja, tossuja. Nahka on erinomainen materiaali, siitä voi tehdä periaatteessa mitä vain. Pitää kehua, että omalle koiralleni tekemä nahkainen frisbee on erinomainen: koira pitää siitä, kun materiaali on pehmyt, Saarenpää naurahtaa.

Kun kenkien hinnat laskevat, eivät korjauskustannukset saa nousta.

– Hintoja en ole nostanut moneen vuoteen: kun ammattitaitoni on kasvanut, teen saman varttitunnissa, mihin ennen meni aikaa kolme varttia. Eikä kukaan korjauta kenkiään, jos lähes samalla hinnalla saa uudet.

Suutariin tuodaan moottoripyörän penkkejä, venepressuja ja vaikka mitä korjattavaksi.

– Ammattitaito on ainoa, jolla käsityöläinen voi pärjätä. En koskaan sano, ettei korjaus onnistu: yritetään ainakin, katsotaan, mitä tulee. Suutarit ovat aika ekologista veljeskuntaa: hyvä nahkatuote kannattaa aina korjata eikä heittää roskiin, Saarenpää naurahtaa.

Ei sentään ihan kaikkea työn alle oteta:

– Kerran yritettiin tuoda korjattavaksi suurta tuolia, joka ei mahtunut ovesta sisään. Kädensija oli mennyt poikki. Siihen hommaan en alkanut, mutta yleensä kaikkea mahdollista yritän korjata.

Klapikasseja ja läppärilaukkuja

Erikoisimpina nahkatöinä vuosien varrelta Juha Saarenpää muistaa joitakin:

– Nahasta piti kerran tehdä klapien kantokassi. Satunnaisesti on haluttu läppärilaukkuja, asekoteloita, saappaita – ja liikelahjaksi partakonesetin koteloita.

Eri alojen ammattilaisten käytössä on usein erikoistyökaluja ja -mittareita, joille ei saata olla valmiita koteloita laitettavaksi valjaisiin tai vyöhön.

– Monenmoisia koteloita ja tietokonealustoja olen tehnyt muun muassa VR:lle ja Metsähallitukselle ympäri Suomen, varmaan pari tuhatta kappaletta.

Nastoilla saadaan talvikenkiin olennaisesti lisää pitoa.
Nastoilla saadaan talvikenkiin olennaisesti lisää pitoa.
Kuva: Anni Männikkö

Vanhimmat koneet 1900-luvun alusta

1950-luvulta saakka toiminut Oulun Suutarinliike vaihtoi omistajaa vuonna 2000, kun Saarenpää astui remmiin. Vanhimmat verstaan ompelukoneet ovat 1900-luvun alusta.

– Tämä on hiljalleen katoavaa kansanperinnettä, mutta kuitenkin aina joku jää alalle.

– Poika on saanut saman alan koulutuksen, joten jatkuvuutta on firmalle aikanaan luvassa, Juha Saarenpää toteaa ylpeänä.

Oulussa toimii nyt viisi suutaria. Parhaimmillaan suutarinliikkeitä oli toistakymmentä.

– Sama trendi on koko Suomessa. Suutarinliikkeitä on usein myytävänä esimerkiksi eläkkelle jäämisen vuoksi. Kokonaan uuden yrittäjän on vaikea tulla alalle: vaatisi melkoista markkinointia, jotta uusi paikka tulisi tutuksi.

Suutareita koulutetaan edelleen Kankaanpäässä, jossa on Suomen ainoa suutarikoulu. Ruotsin vastaava on Övertorneåssa.

– Ruotsista tulee joskus työharjoittelijoita tännekin.

Ovi käy ja tuttu asiakas astuu sisään.

Kirsti Utterström tuli suutariin talvikenkiensä kanssa.

– Kun laitetaan uudet kunnon kantalaput, näillä muuten hyvillä kengillä mennään vielä pitkälle. Jos nahkakenkä on hyvä, se saattaa hyvinkin kestää kymmenen vuotta, Utterström sanoo.

Suomessa on 270 suutarinverstasta

Suutareilla on kaksi liittoa: vuonna 1917 perustettu Suutariliikkeiden liitto ja 1982 perustettu Taitavat suutarit.

Vanhempaan järjestöön kuuluu 26 ja nuorempaan 23 liikeyritystä.

– Kyllä meitä suutareita kaikkiaan on noin 270 tällä hetkellä Suomessa. Nykyisin vaan on hankala saada ihmisiä mukaan: verstaissa aika menee työntekoon, eikä edunvalvontaa katsota tärkeäksi, Suutariliikkeiden liiton puheenjohtaja, kuusankoskelainen Pertti Lönnqvist sanoo.

Suutarien omistama osuuskunta omistaa kenkätarvike- ja suutarialan tukkuliikkeen, Nahkakunnan, joka perustettiin 1917.

– Nahkakunnassa kyllä lähes kaikki ovat mukana, joten sitä kautta yhteydenpitoa suutariliikkeiden välillä on jatkuvasti.

35 vuotta alalla ollut Lönnqvist ei näe, että suutarit olisivat katoava ammattikunta.

– Enimmillään Suomessa oli 320 suutarinverstasta. Määrä on jokseenkin vakiintunut, mutta jokaisen suutarin pitää erikoistua yhä enemmän. Yksi tekee laukkuja, toinen vöitä, kolmas kenkiä – neljäs vaikka moottoripyörien satuloita tai muita erikoistuotteita.

Oulun seudulla on kuusi suutaria

Oulun Suutarinliike, Postiaukio, Hallituskatu 33.

Jalkinekorjaamo Kesto, Uusikatu 16.

Oulun Suutari ja Avainpalvelu, Isokatu 37.

Ykkössuutari, Tehtaankatu 1.

Keskus Suutari, Kauppurienkatu 23.

Zeppelin Suutarit, Kempele.