Venäjästä on tulossa vauhdilla Maailman kauppajärjestön WTO:n jäsen. Kohtuullisen realistisen ennusteen mukaan se tapahtuu vuoden 2007 alusta.
Optimisitit odottavat, että Venäjän itsensä isännöimässä G8-huippukokouksessa ensi kesänä todetaan juhlallisesti, että Venäjä on kypsä astumaan sisään ja että sen kahdenväliset kauppasopimusneuvottelut Yhdysvaltain kanssa on saatettu päätökseen.
Sen jälkeen loppu on lähinnä muodollisuus.
Mutta ponnistus on ollut pitkä ja raskas. Venäjän WTO-jäsenyydestä alettiin neuvotella 1994, eli maali saavutetaan vain kaksi vuotta vikkelämmin kuin Kiinan kohdalla.
Kiinan etumatka
kismittää
Kiinan sopimusneuvottelut kestivät taannoin 15 vuotta. Jäseneksi se pääsi 2002, mikä merkitsi, että sen lainsäädäntö on WTO:n ansiosta kovaa vauhtia länsimaistunut.
Venäjä kokeekin tänään traumaattisesti sen, että Kiina on sitä talousuudistuksissa ja ulkomaisissa investoinneissa edellä. Vertailu on tietysti käynnissä kaiken aikaa.
Venäjän neuvotteluiden pitkä kesto on johtunut osaksi ilmeisesti siitä, ettei sillä ole ollut tarpeeksi resursseja.
Moni Venäjän aasialainen kauppakumppani on nimittäin halunnut puhua sen kanssa asioita kahdenvälisesti järjestykseen.
Toisekseen Venäjällä on esiintynyt sisäistä jarrutusta. Eräillä toimialoilla kuten maataloudessa, siihen liittyvässä elintarviketeollisuudessa tai lannoiteteollisuudessa - jotka ovat puhtaasti kotimarkkinateollisuutta - on nähty, ettei maan WTO-jäsenyys ole niille pelkästään siunauksellista.
Isoja kysymyksiä
ei enää auki
Tavarakauppaa säätelevä venäläinen lainsäädäntö on edennyt hyvin, kiitetään WTO-neuvotteluita läheltä seuraavissa piireissä. Maa on kypsä noudattamaan kansainvälisen kaupan pelisääntöjä.
Mitään isoja periaatteellisia kysymyksiä ei ole enää auki. Ei mitään niin isoa, että joku kehtaisi vaatia - tuskin amerikkalaisetkaan - erityisiä poliittisia tai muita vastapalveluksia. Esimerkiksi Venäjän tullilainsäädäntö on jo hyvin samankaltainen kuin EU:ssa.
Kahdenvälisistä kauppaneuvotteluista isojen maiden kanssa on avoinna vain Yhdysvallat. Sen kanssa Venäjällä ei ole vielä kauppasopimusta, mutta sitä lähestytään.
Yhdysvaltain ja Venäjän kaupassa on tietenkin kysymys ennen muuta öljystä. Venäjän rooli Yhdysvaltain energiantoimittajana kasvaa edelleen vauhdilla.
Venäjä ja sen suurin kauppakumppani EU pääsivät puolestaan yhteisymmärrykseen kauppasuhteistaan vajaat kaksi vuotta sitten toukokuussa.
Niillä on myös voimassa kumppanuus- ja yhteistyösopimus vuodelta 1997. Se tarkoittaa kauppapuolella suurin piirtein samaa kuin mitä Venäjän WTO-jäsenyys tulee tarkoittamaan sen ja muiden maiden välillä.
Energian kaksoishinnat
neuvottelupöydässä
Tietyn ongelman Venäjän neuvotteluissa on muodostanut sen öljyä ja maakaasua koskeva kaksoishintajärjestelmä. Se tarkoittaa, että energiaa myydään yhä kotimarkkinoille halvemmalla kuin maailmanmarkkinoille.
Kaksoistariffit eivät ole kuitenkaan suoranainen WTO-jäsenyyden este. Niitä on käytössä monella muullakin maalla, joista osa on kauppajärjestön jäseniä.
Moskova on kertonut kauppakumppaneilleen erilaisista suunnitelmista, joilla ongelmaa voitaisiin pienentää. Venäjälle uskotaan olevan eduksi, että se ainakin pienentää hintaeroa nostamalla kotimarkkinahintoja ja laskemalla maailmanmarkkinahintoja.
Miksei näin ole vielä tapahtunut, se johtuu tavallisten venäläisten nousevista lämmityskuluista, korkeammista julkisen liikenteen hinnoista ja kotimarkkinateollisuuden huolista.
Se, että maan energiavetoinen kansantuote kasvaa koko ajan vauhdilla ja ihmiset pystyvät vähitellen maksamaan energiastaan enemmän, ei poista nopeasti sosiaalisia huolia.
Kannattaa muistaa sekin, että Venäjän kansantalouden koko lienee edelleen pienempi kuin Hollannin. Kovista kasvuprosenteista huolimatta matka on pitkä.