Simo Simon palopäällikkö Pentti Anttila on tyytyväinen: Tänä keväänä ei tarvinnut olla tulvien vuoksi viimeisen päälle varpaillaan. Kevät tuli ja jäätulva meni jälkiä jättämättä, vahinkoja tuottamatta. Tulvistaan tunnetulla Simojoella ei nyt tungeksinut toimittajia, ja Anttilaltakin jäivät lausunnon antamiset vähiin.
Kevään rauhallisuutta kuvaa myös se, että tulvasuojelusta vastaavan Lapin ympäristökeskuksenkaan koko porukkaa ei tarvittu pitää hälytysvalmiudessa. Tavallista matalammat lumen vesiarvot, sopivasti sattuneet lämpimät ja kylmät jaksot ja niukat sateet hoitivat homman ilman dramatiikkaa.
Luonto ei kuitenkaan päästä aina näin helpolla. Harva se kevät Simojoki on paistatellut julkisuudessa vapun molemmin puolin sattuvien tulvien vuoksi.
Eetteriin ja painomusteeseen lausuntoja on yleensä jakanut juuri Anttila, joka on bongattu televisiosta peräti Singaporessa saakka.
1987 painui mieleen
Palopäällikön mieleen on jäänyt lähtemättömästi monta tulvaa, ne kun eivät ole veljeksiä keskenään. Mutta erityisesti yli metriseen jäähän sattunut vuoden 1987 tulva hätkähdyttää vieläkin. Silloin kastui tulvan varaväylälle rakennettu rivitalo, kourallinen omakotitaloja ja iso nippu kesämökkejä. "Olimme Jokikylässä jokivarressa rahtaamassa maitoja turvaan, kun tuli ilmoitus, että Asemankylä hukkuu. Ei voi olla totta, oli ensimmäinen ajatus", mies muistelee.
Sen jälkeen on ollut monta kevättä ja myös monta jännitysnäytelmää. Tulva-arimpia paikkoja on pikku hiljaa suojattu penkerillä ja rivitalokin sai aikanaan jyhkeän maamuurin turvakseen. Kosteudesta kärsivä rakennus on tosin jo pari vuotta ollut tyhjillään purkajia odottamassa.
Ruotsalaiset vastustavat
Lapin läänin joista Simojoki, Ivalojoki ja Tornionjoki ovat tarkimmin ympäristökeskuksen tulvantorjujien syynissä. Rovaniemen Saarenkylän aluekin herättää monia mietteitä, sillä siellä vedenpaisumus aiheuttaisi valtavia tuhoja.
Muutamaa taloa lukuunottamatta Ivalon kylä on lähes tulkoon penkereillä suojattu. Simojoellakin valleja on tehty eri kohtiin ja myös tällä hetkellä suunnitellaan penkereitä keskustasta jokisuistoon yhteensä parin kilometrin matkalle.
Tornionjoella taas on on ollut vireillä iso operaatio jokisuiston ruoppaamiseksi Tornion ja Haaparannan kaupunkien kohdalta alaspäin. Asia odottaa suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission päätöstä.
Suunnitelma on mutkistunut, sillä ruotsalaiset ovat alkaneet vastustaa noin 5,8 miljoonan euron ruoppausta ympäristösyistä.
"Ruoppaus on vaihtoehdoista ainoa järkevä ratkaisu. Juuri tätä aluetta sahataan joka kevät", rakennuspäällikkö Kauko Haikola Lapin ympäristökeskuksesta sanoo.
Kerran 250 vuodessa
Jokivarret eivät ole silti pengerrettyinäkään koskaan täysin turvassa tulvilta, sanoo Lapin ympäristökeskuksen suunnittelurakennusmestari Veikko Saarijärvi, joka parhaillaan työstää Simojoelle yleissuunnitelmaa suurtulvaa varten.
Samanlainen työ on meneillään Ivalojoelle ja Saarenkylän seutuville.
Kaikille Lapin joille on tehty ylimalkainen suurtulvakartoitus, mutta nyt on nämä kaksi jokea ja Saarenkylä otettu lähempään tarkasteluun.
Suunnitelmassa ennakoidaan mahdollisesti kerran 250 vuodessa iskevää vesivyöryä, joka Simojoella merkitsisi kolminkertaista virtaamaa, yli 1 000 kuutiota sekunnissa, tähän vuoteen verrattuna.
"Sellaista hyökyä vastaan eivät nykyiset pengerrykset riittäisi alkuunkaan. Haemmekin siksi muita keinoja sen ehkäisemiseksi", Veikko Saarijärvi kertoo.
Latvavesiä pidäteltävä
Vastalääkkeen löytämiseksi on mentävä joen valuma-alueelle ja sivujokien latvoille, joilta etsitään paikkoja mahdollisille tulva-altaille.
Jos vain latvojen jängillä pystytään pidättelemään vesimassoja viikon tai parin verran tulvahuipun yli, pysyy pääuomassa virtaama siedettävissä lukemissa.
"Jo luonnontilassa jänkäalueet pidättelevät tulvavesiä jonkin verran, mutta kynnyksillä tätä olisi tarkoitus tehostaa. Ne on määrä tehdä alueille, joissa ne eivät tuota vahinkoa", Saarijärvi selvittää.