Ympäristöviranomaisten mielestä Keski-Euroopan kaltaiset suurtulvat ovat Suomessa epätodennäköisiä. Silti niiden mahdollisuuteen varaudutaan.
Maa- ja metsätalousministeriön runsas vuosi sitten asettama suurtulvatyöryhmä antaakin jo vuoden vaihteessa uusia suosituksia torjuntavalmiuksien parantamiseksi.
Alueellisissa ympäristökeskuksissa on listattu kriittisimmät vesistöalueet ongelmineen ja esitetty niiden korjausmallit. Pelkästään Pohjois-Pohjanmaalla tulvasuojelun parantamiseen joudutaankin satsaamaan satoja tuhansia euroja.
Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen keväällä valmistuneessa arviossa suurtulvan mahdollisuus suurine taloudellisine menetyksineen on Oulujoen vesistöalueella hyvin pieni. Sen sijaan esimerkiksi Kalajoella, Kiiminkijoella ja monilla muilla pienemmillä vesistöalueilla vahingot saattaisivat nousta todella suuriksi.
Keskuksen alueella keskimäärin kerran 250 vuodessa toistuvan suurtulvan on arvioitu aiheuttavan jopa 44 miljoonan euron vahingot.
Arviot muuttuvat
Viime päivien tapahtumat Keski-Euroopassa ovat kuitenkin johtamassa siihen, että erityisesti Oulujoen suistoalue otetaan uuteen ja entistä tarkempaan syyniin.
Kysymys kuuluu: Mitä tapahtuu jos vesi yhtäkkiä nouseekin rajusti useiden ilkeiden yhteensattumien summana jokisuistossa?
Kehittämispäällikkö Eero Merilä ympäristökeskuksesta nostaa sellaiseksi pitkään jatkuvan matalapaineen rankkoine sateineen ja tuulineen ja Perämeren pinnan äkillisine nousuineen.
"Mikäli Oulujoesta purkautuisi poikkeuksellisen suuri tulvavirtauma meriveden ollessa huomattavan korkealla niin jokisuistossa syntyisi varmasti ongelmia", hän sanoo.
Vaikka mahdollisuus on hänen mielestään teoreettinen, se ei merkitse sitä että se olisi mahdoton.
"Keski-Euroopan tulvat ovat nekin usean ikävän yhteensattuman summa", hän muistuttaa.
Viimeksi vuoden 1990 syksyn poikkeuksellisen suuret ohijuoksutukset Oulujoessa yhdessä kohonneen meriveden pinnan kanssa aiheuttivat vahinkoja suistoalueella ja johtivat muun muassa kevyen liikenteen väylillä siltojen sulkemiseen.
Turvassa ollaan
Oulun kaupungin teknisen keskuksen johtaja Väinö Jounila ei koe esimerkiksi Oulun Kiikelin ja Meritullin rantarakentamista ongelmalliseksi saati asukkaille vaaralliseksi.
"Voivat nukkua yönsä rauhassa. Keski-Euroopan kaltaiset tulvat seurauksineen eivät ole mahdollisia", hän sanoo.
Kiikelin rakennukset on suunniteltu kestämään 1,7 metrin veden nousu. Tilastollisesti näihin lukemin päästään kerran sadassa vuodessa.
Ympäristöviranomaiset ovat arvioissaan varovaisempia. Heidän mielestään mahdollisuus hyvinkin mittaviin vahinkoihin on olemassa, "mikäli kaikki epämiellyttävät tekijät kolahtavat yhteen".
Oulujoen säännöstely estää keskimääräiset ja vähän sitä suuremmatkin tulvat, koska säännöstelytilavuutta riittää valuma-alueella. Loputtomiin altaatkaan eivät kuitenkaan vedä eivätkä kestä.
Oulujoen patoturvallisuus tarkistetaan Oulun läänin pelastusjohtaja Mauno Mäkäräisen mukaan vuosittain, ja se on hyvässä kunnossa.
"Selvitysten mukaan tilanne Oulujoessa ei muodostuisi välttämättä katastrofaaliseksi sellaisessakaan tilanteessa, että jokin voimalaitospadoista murtuisi. Vaalankurkku joen luusuassa on sen verran ahdas, että se pitäisi kurissa suurten vesimassojen pääsyn Oulujärvestä", hän sanoo.
Kaiken varalta
Maa- ja metsätalousministeriön asettaman suurtulvatyöryhmän puheenjohtaja, vesihuoltoneuvos Risto Timonen ennakoi, että alavien ja tulvaherkkien alueiden rakentamismääräyksiin saattaa tulla muutoksia työryhmän suositusten perusteella.
"Mutta jos niille on välttämätöntä rakentaa, niin tulvariski on otettava huomioon ja suojaukset tehtävä asianmukaisiksi", hän sanoo.
Samalla Timonen kuitenkin toppuuttelee Keski-Euroopan kaltaisten katastrofitulvien mahdollisuudesta Suomessa, vaikka myös meillä on ajoittain hyvinkin suuria vedenkorkeuden vaihteluita.
"Vesistöissämme on paljon järviä ja soita tasaamassa tulvahuippuja. Maaston muodot ja maastomme ylipäätään ovat muutenkin edullisemmat kuin Keski-Euroopassa. Vedet eivät vapaudu yhtäkkiä hulahtamalla", Risto Timonen sanoo.