Kungsledeniä, Ruotsin tunnetuinta vaellusreittiä, alettiin suunnitella jo sata vuotta sitten. Tämä 440 kilometriä pitkä polku kulkee poikki pohjoisen Ruotsin Abiskosta Hemavaniin. Se seuraa puro- ja järvilaaksoja mahtavat alppimaiset, lumihuippuiset suurtunturit ympärillään.
Alue on enimmäkseen kivikkoista ja puutonta varpunummea, mutta ensimmäiset 20 kilometriä vaelletaan tunturikoivikossa. Sadat purot, kuohuvat sulamisvirrat halkovat maisemaa, eikä puhtaasta juomavedestä ole pulaa. Saadaksesi oikean kuvan alueen mahtavuudesta, kuvittele Suomen Lappi, mutta kerro kaikki kahdella.
Kungsleden on hyvin merkitty ja sillä selviää eksymättä hyväkuntoinen aloittelijakin. Sää ja lämpötilat voivat vaihdella viikon aikana paljon. Retkitupia on rakennettu päivämatkan päähän toisistaan. Ne ovat varsin korkeatasoisia, ja sijaitsevat luonnonkauniilla paikoilla. Majoissa on isäntä, patjat ja keittomahdollisuus, osassa saa myös ostaa ruokaa.
Viikon aikana normaalikuntoinen kävelijä ehtii taivaltaa 120 kilometriä Kungsledenin maisemissa, ja sisällyttää siihen vielä nousun Kebnekaiselle. Tunturisää näyttää ehkä koko kirjonsa, kun räntäsade vaihtuu helteeksi. Yöpyä voi teltassa, mutta kannattaa varautua viettämään jokin yö myös maksullisessa tuvassa, jos ilma äityy liian kylmäksi.
Vaellus alkaa Abiskosta, mihin Kiirunasta tullut bussi jättää vuonomaisen, 70 kilometriä pitkän Torniojärven rannalle 385 metrin korkeudella. Katse kiinnittyy heti yli 1 700 metrisiin lumihuippuihin järven ympärillä. Jyhkeä hirsiportti ohjaa polun alkuun. Tästä eteenpäin kännykkä on katve-alueella.
Ensimmäinen osuus, 15 kilometriä Abiskosta Abiskojaureen, on hyvin tallattua polkua lehtometsässä. Vierellä virtaa Abiskojåkka-joki. Sadekuurot ja auringonpaiste saattavat vaihdella täällä Ruotsin aurinkoisimmaksi alueeksi tituleeratussa Abiskon kansallispuistossa. Ohitan komeita, jymeästi kohisevia koskia. Päiväretkeläisiä kevyin kantamuksin tulee vastaan tasaisin väliajoin. Pitkospuut peittävät kosteikkoja ja riippusiltoja pitkin pääsee purojen yli.
Abiskujávri-järvi on Kieron-tunturin (1 551 metriä) kainalossa. Navakka pohjoistuuli nostattaa pärskyvän aallokon ja ranta on avonaista, matalaa pensaikkoa. Telttapaikka löytyy sammalikosta. Vieressä on lukittu turvekammi ja venevaja. Yö on kylmä näillä korkeuksilla. Uinti järvessä saa veren kiertämään ja kropan lämpiämään.
Järven eteläpäässä on hiekkaranta "Playa del Abiskojaure" ja retkituvat, Abiskojaurestugorna 53 vuodepaikkoineen. Koivumetsän pohja on ruohokanukan peittämä. Edessä on liki 300 metrin nousu ja jälleen yksi riippusillan ylitys. Ahpparjávri järven takana Bogijohkka kohoaa kuin jättiläis-Saana 1 601 metrin korkeuteen.
Kilometrien pituinen poroaita halkoo maisemaa. Tuulensuojaa ei avonaisessa maisemassa ole, ja ura on täällä kivikkoinen poropolku. Sade ja viima nostattavat kulkijalle vilunväreet. Huiput ovat harmaan pilvimassan peitossa. Tunturien lumiraja alenee yöllisissä kuuroissa. Ainoat kohtaamani kulkijat pysähtyvät Alisjávri-järven pohjoiskärkeen, mistä pääsee veneellä (15 euroa) järven poikki Alesjauren mökeille. Järven rannalla näkyy pienten, punaisten mökkien saamelaiskylä, Alisjavri.
Alesjaurestugorna sijaitsee yhdellä Skandinavian kauneimmista paikoista. Vesi ympäröi jylhää kallioharjannetta, jonka laelle mökit, sauna ja riippusilta on rakennettu. Taustalla kohoaa Unna Visttasjohkka 1 594 metriin. Täältä löytyy 86 petiä ja retkimuonakauppa.
Kolea pohjoistuuli jatkuu. Maastossa on pitkoksia soiden yli, puroja, kivikkoa ja mutaa. Valtava porotokka mennä rymistelee näköetäisyydellä. Yksittäiset porot ovat arkoja ja pakenevat edestä. Ruotsissa yhä alle 2 500 saamelaista elää poronhoidosta, jonka tärkein syy on lihantuotanto. Alesjauren alue on kesälaitumien keskus.
Siirtolohkareiden takana voi pitää taukoja tuulelta suojassa. Avaran laakson perällä näkyy lumilaikkuja ja seuraava etappi: Tjäktjastugan kilometrin korkeudessa. Tuvassa on 20 vuodetta. Tupaisäntä toivottaa jokaisen tervetulleeksi ja yöpyminen mökissä on luksusta telttaöiden jälkeen. Mökissä on yhteiskeittiö kaasuliesineen ja astioineen. Yö maksaa 36 euroa, mikä tuntuu hintavalta, mutta on välillä järkevä ratkaisu. Pesumahdollisuus löytyy purosta lumikinoksen vierestä, vesiputouksen alta.
Tjäktjan tuvalta matka jatkuu kivikossa ylös kohti Kungsledenin korkeinta kohtaa, Tjäktjapassetia (1 150 metriä), missä on hätätupa ilmavalla harjanteella. Alamäki alkaa, Ilma lämpenee ja aurinko tulee esiin. Nyt laaksomaisema avautuu koko kauneudessaan ja värit loistavat kirkkain sävyin. Valtava, avara U-laakso ulottuu yli 30 kilometriä etelään, missä terävähuippuinen Stuor Jierta (1 543 metriä) toimittaa vaellusmajakan virkaa. Sälka-stugorna sijaitsee 835 metrissä viehättävän purosuiston keskellä. Sälkassa on sauna ja 57 makuupaikkaa.
Näköyhteys avautuu Sälkan ikijäätikölle 1 800 metrin korkeuteen. Kuoperjåkkan hätätuvan luota löytyy hieno telttapaikka varpukummulta lammen ja puron välistä. Näkymä Kebnekaisen huipun (2 111 metriä) lumipyramidiin avautuu. Kårtjevuollen saamelaiskylä on kuin saariston kalastajakylä - punaisia mökkejä hajanaisessa parvessa vehreän kauniissa jokilaaksossa. Matka jatkuu helteessä Singin tuville (720 metriä), jotka tarjoavat 46 vuodetta.
Singiltä Kungsleden jatkuu etelään Kaitumjauren järvelle, mutta suuntaan itään kohti Kebnekaisea. Täällä tulee taas enemmän kävelijöitä vastaan, ja polku nousee ylämäkeen. Maamerkkinä on valtava, tasaiseksi kolmioksi leikkautunut kallioseinämä Liddubákti-tunturissa. Polku seuraa vesistöjä ahtautuen kapeaan solaan, missä seinämät nousevat liki kilometrin ympäröivästä maastosta. Pian silmiin osuu Tuolpagornin kraatterihuippu.
Kebnekaisen turistiaseman länsipuolella on oikea telttakylä. Aamulla sää on suosiollinen Kebnekaisen huipulle nousuun. Kohtuullisen vaikea, mutta turvallinen länsireitti (24 km, korkeusero 1 600 metriä) on jo edelliseltä vuodelta tuttu. Valitsen vaikeamman itäreitin (korkeusero 1 440). 16 kilometrin pituinen reitti vaatii kiipeilykokemusta ja korkean paikan sietoa. Ura on alussa kivikkoinen ja jyrkkä. Vaatteita on lisättävä sitä mukaa, kun korkeus kasvaa.
Matkalla ylitetään jäätikkö ja noustaan pystysuoraa seinämää ylös roikkuen vaijereissa. Metallilaatta on kiinnitetty kallioon vuonna 2002 kuolleen ruotsalaisen oppaan muistoksi. Jyrkänteen päällä seisoo karu tuulensuojatupa. Aurinko paistaa ja tuulee navakasti. Kivikosta noustaan jäähuipulle, mistä näkyy 1/11 osa Ruotsin pinta-alasta. Leiriin palatessa on jo ilta. Seuraavana aamuna myrskytuuli yllättää, ja on viedä teltan mukanaan.
Kebnekaise valloitti ensimmäisenä vuonna 1883 ranskalainen Charles Rabot. Nykyään Kebnekaiselle nousee vuosittain 2 000 ihmistä.
Hyvin monet liittävät Abiskosta aloitettuun kierrokseen Kebnekaiselle nousun. Kierros päättyy Kebnekaisen tunturikeskuksesta 19 kilometrin päässä olevaan Nikkaluoktaan. Jotkut kulkevat viimeisen välin helikopterilla, ja toiset veneellä. Tosi vaeltaja kulkee jalan maaliin asti.