Belgrad Serbian ylle on laskeutunut vaalihiljaisuus puolueiden ja vaalikoaliitioiden uskomattomien vaalilupausten täyttämän, mutta poliittisesti harvinaisen siistin kamppanjan jälkeen.
Vaalitaistelu kertoi puolueiden tajunneen, että äänestäjiä huolestuttavat 1990-luvun "suurten teemojen" sijasta omaa taloudellista tilaa koskevat ylitsepääsemättömät ongelmat.
Sen sijaan aikaisempaa vähemmälle huomiolle ovat jääneet Haagin kansainvälinen sotarikostuomioistuin, Kosovon tilanne, Serbian ja Montenegron unionin kohtalo sekä europpalaiset integraatiot EU:ta lukuunottamatta.
Etenkin ne samat ääripuolueet (sosialistit, radikaalit, Serbian yhtenäisyyspyolue), jotka 1990-luvulla lupasivat serbeille "taivaallista Serbiaa", tarjoavat nyt maanpäällistä paratiisia, todellista hyvinvointivaltiota.
Milosevicin hallinnon aikainen Serbian demokraattinen oppositio-liittoutuma DOS hajosi lopullisesti epäonnistuneiden Serbian presidentinvaalien aikoihin tänä syksynä.
Valtakoalition
äänet hajoavat
Sen äänet tulevat jakaantumaan Jugoslavian liittotasavallan viimeisen presidentin Vojislav Kostunican Serbian demokraattisen puolueen, menestyksellisten talousmiesten Miroljub Labuksen ja Mladjan Dinkicin G 17 Plus´an ja surmatun pääministeri Zoran Djindjicin aikoinaan vuosikausia eteenpäin viemän ja nyt puolustusministeri Boris Tadicin johtaman Demokraattisen puolueen (DS:n) kesken.
Murusia tulevat saamaan entiset DOS:ilaiset, nyt omillaan yrittävät puolueet kuten Kosovon asioita hoitavan varapääministeri Covicin Demokraattinen vaihtoehto, "positiiviseksi" mustaksi lampaaksi julistautuneen sisäasiainministeri Dusan Mihajlovicin Serbian liberaalit ja vaaliliitoista turvaa ja pelastusta hakeneet muutaman prosentin kannatuksen puolueet.
Viimeksimainittuihin kuuluu Yhdessä suvaitsevaisuuden puolesta -puolue, joka kokoaa vähemmistöjä pohjoisesta Vojvodinasta eteläiseen Serbiaan:bosnjakkeja, kroaatteja, romaneja, bulgarialaisia, unkarilaisia mutta myös esimerkiksi Vojvodinan serbejä.
Näiden puolueiden ja koalitioiden ongelmana on viiden prosentin äänikynnys. Varsinkin Suvaitsevaisuus-koalition epäonnistuminen olisi vakava takaisku Serbian vähemmistöille, joita lasketaan olevan kaikkiaan 26.
Vahvimmilla näyttävät olevan Radikaalit, joiden johtaja Vojislav Seselj on Haagin Tribunaalin hoivissa. Radikaalien hätkähdyttävän suuri äänimäärä presidentinvaaleissa sai monet - niin puolueet kuin yksittäiset henkilöt - kavahtamaan sen vaaran edessä, että Serbia kallistuisi äärioikealle ja kansallismielisyyteen.
Kyseessä lienee kuitenkin enemmänkin protesti nykyvallan riidoille ja skandaaleille sekä vastareaktio Milosevicin kaatamisen jälkeisen ajan täyttämättömille suurille odotuksille.
Kakkossijasta kamppailevat Kostunican DSS, jonka johtajaan kansan luottamus on säilynyt eniten sekä uuden aallon talousmiesten johtama G17 Plus.
Näiden jäljessä kirii nyt vallassa oleva Demokraattinen puolue parin tukijapuolueen kanssa, joilla on pieni kannatus mutta merkittävät johtajahahmot kuten ulkoministeri Goran Svilanovic ja veteraanipoliitikko Dragoljub Micunovic.
Yleisesti odotetaan, että äänestäjät rankaisevat Demokraattista puoluetta köykäisistä tuloksista kansalaisten elinolojen parantamisessa sekä taistelussa korruptiota, järjestäytynyttä rikollisuutta ja rahanpesumafiaa vastaan.
Äänestysprosentin odotetaan näissä ennenaikaisissa vaaleissa jäävän selvästi alle 60 prosentin.