Suomeen on hahmottumassa uusi alue- tai sisäpoliittinen toimija: maan kuusi suurinta kaupunkia ovat tiivistämässä yhteistyötään. Oulu, Helsinki, Espoo, Tampere, Turku ja Vantaa eli kaikki yli sadantuhannen asukkaan kaupungit päättivät tehostaa edunvalvontaansa viime maaliskuussa Oulussa pidetyn kaupunkifoorumin yhteydessä. Kesäkuussa niiden ylin virkamiesjohto kokoontui pohtimaan yhteistyön suuntaviivoja, ja ulospäin näkyvänä tuloksena oli kannanotto siitä, ettei kuntien yhteisöverotuottoon saa enää puuttua.
Kuluvalla viikolla oli vuorossa toinen yhteisesiintyminen. Sanoma on jälleen sama: yhteisöveron tuottoon ei saa koskea. Valtion pitäisi luopua myös palkansaajien verotuksen keventämisaikeista, sillä samalla nousisi ansiotulovähennyksen alaraja ja kuntien verotulot pienenisivät. Tuloksena olisi se, että kunnat joutuisivat nostamaan omia verojaan ja palkansaajien verotus tosiasiallisesti nousisi.
Suo siellä, vetelä täällä. Valtion ensi vuoden budjetin laadinta on tällä erää työlästä puuhaa, jossa liikutaan taloudellisen epävarmuuden, lähestyvien eduskuntavaalien, tuloratkaisun ja monen muun tekijän ristiaallokossa. Tässä tilanteessa suurten kaupunkien puheenvuoro on tarpeellinen muistutus siitä, että pelkästään valtion omiin budjettilukemiin tuijotus ei riitä. On otettava huomioon sekin, mitä ratkaisut saavat aikaan kunnissa.
Kuusikon laskelmien mukaan ne menettäisivät ensi vuonna yhteisö- ja kunnallisverotuottoina yhteensä 155 miljoonaa euroa. Oulussa tulot ohenisivat 11,4 miljoonalla eurolla. Jos se aiotaan korvata kunnallisveron nostolla, nostopaine on lähes prosenttiyksikkö. Ei ole mikään ihme, että kaupunkien johto on huolissaan. Oulussakin on jo nyt suhteellisen korkea veroprosentti.
Valtiovarainministeriö on ohittanut huoletta kaupunkien kesäkuussa julkaiseman juridisen lausunnon, jossa yhteisöveron jako-osuuksien muuttamista pidettiin perustuslaillisena ongelmana. Nyt kaupungit ovat ottaneet avuksi taskulaskimen ja lyöneet pöytään lukuja seurauksista. Pulmana silti on, että tällainenkin esiintyminen hukkuu herkästi vain yhdeksi puheenvuoroksi muiden joukossa.
Jotta suurten kaupunkien sanaa kuunneltaisiin, niiden on kyettävä muuhunkin kuin panemaan johtajiensa nimiä alle julkilausumiin. Se taas merkitsisi irtiottoa muista kunnista ja herättäisi närää. Ei kuitenkaan kannata ottaa yhtä askelta ilman toista. Suomen suurilla kaupungeilla on yhteisiä intressejä, ja entistä tiiviimmälle yhteistyölle on tarvetta.
paakirjoitus@kaleva.fi