Suurpetovihalla on Suomessa pitkät perinteet. Susikannan hoidon konfliktista väitöskirjaa tekevän Metsähallituksen ylitarkastajan Jukka Bisin mukaan suurpedoista on pyritty eroon aina 1400-luvulta lähtien.
"Meillä on satojen vuosien ajan pyritty suurpedoista eroon. Lainsäädäntöä löytyy 600 vuoden takaa. Pedot on koettu pelkäksi riesaks"i, sanoo Bisi.
1800-luvulla lopulla suurpedot tapettiin lähes olemattomiin Suomessa. Viimeisenä niittinä oli 1880-luvulla tapahtuneet Mynämäen lapsisurmat. Tuolloin sudet surmasivat 22 lasta. "10--15 vuoden aikana suurpedot tapettiin lähes olemattomiin, ja sen jälkeen olemme eläneet lähes sata vuotta hyvin vähäisten suurpetokantojen aikaa."
Bisin mukaan suurpetokantojen kasvu on aika uusi ilmiö. Karhukanta alkoi kasvaa 1980-luvulla ja susikanta 1990-luvulla. Ahmakanta on runsastunut vasta aivan hiljattain. "Onko luonnon käyttömme muuttunut sellaiseksi, ettemme tahdo enää kestää suurpetoja?" pohtii Bisi.
Bisi väittelee aiheesta Oulun yliopistolla huhtikuussa.