Kuusamon suurpetokeskuksen karhuosastolla on toukokuisena iltapäivänä meno päällä, sillä kiima-aika on parhaimmillaan.
Muualla on hiljaisempaa, eikä susille varatussa tilassa liikehdi kuin orava. Aitauksen ovi on raollaan, mutta yksikään hukka ei ole siitä ulos jolkutellut.
"On ollut auki jo monta vuotta", tarhan omistajiin kuuluva Sulo Karjalainen tuhahtaa. "Ministeriö ei salli susia otettavan, mieluummin se antaa niille tappolupia. Periaatteellista vastustus tuntuu olevan."
Susia Suomen saloilla Karjalaisen mukaan riittäisi. "Siitähän kertoo jo se, että ne joutuvat ravinnon puutteessa saalistamaan ihmisten kotieläimiäkin."
Tarhaan toivottaisiin kahta pentuiässä olevaa hukkaa, joiden jälkikasvusta saataisiin lauma 2 000 neliön aitaukseen.
Sopivaa kaksikkoa on kyselty Ähtärin eläinpuistostakin, mutta siellä on tarjolla vain sisäsiittoisia pentuja. Niiden hankkimista ei ole pidetty järkevänä.
"Harmi, ettei susia saada. Ne ovat eniten otsikoissa, ja toistuvasti kävijät niitä kyselevät. Mielellään niidenkin elämää yleisölle valotettaisiin."
Karhut tutkittaviksi
Karjalainen moitiskelee petopolitiikkaa myös ahmojen osalta. Suurpetokeskus onnistui vuosi sitten saamaan Kiteellä olevasta eläinpuistosta naaraspennun, mutta kaveria sille ei ole löytynyt.
"Erakkohan ahma on, mutta kyllä se jossakin vaiheessa kumppanin tarpeen mieltää."
Suomen eläintarhoissa sopivaa kumppania tiettävästi ei ole. Metsissä niitä olisi, jos pyyntilupa vain heltiäisi.
"Itärajan pinnassa kanta ei tuntuisi olevan mitenkään uhanalainen", Karjalainen huomauttaa porovahinkoihin viitaten.
Kuusamon suurpetokeskuksessa on tällä hetkellä yhden ahman lisäksi seitsemän karhua, neljä ilvestä ja kolme kettua. Joukko porojakin yhdessä aitauksessa käyskentelee vasontaan valmistautuen - yllättävän tyyninä.
Kaikki asukit ovat myös tutkittavina. Keskuksen päätutkijana on dosentti Erik S. Nyholm. Karhujen kanssa hoitajat ovat niin sinut, että niitä käytetään joskus tietojen hankkimiseksi maastossakin.
"Ei niistä ole enää luonnossa eläjiksi. Jos sinne jätettäisiin, olisivat pian taas täällä. Talon ovi ei saisi silloin olla lukossa, etteivät sisään pyrkiessään sitä hajottaisi", Karjalainen naureskelee.
Tiukka direktiivi
Metsästysneuvos Seppo Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä sanoo, ettei kielteisissä kannanotoissa susien saamiseksi tarhoihin ole kyse periaatteesta, vaan päätöksissä nojaudutaan ennen kaikkea lainsäädäntöön.
Susi on luontodirektiivin nelosliitteen laji, jonka väljästä noudattamisesta EU on ollut muutenkin usein Suomen kimpussa.
"Lajin luonnonmäärää ei voida vähentää siirtämällä yksilöitä tarhoihin esimerkiksi pentueista", hän sanoo.
Kotieläimiä ja poroja saalistavia susia on joudutaan silloin tällöin poistamaan luonnosta. Mattilan mukaan vaivalloinen pyynti tarhoihin ei ole kuitenkaan vaihtoehtona, koska vahinkoyksilöt on saatava päiviltä nopeasti.
Aikuiset pedot eivät toisaalta haluttuja tarhaeläimiä olekaan sopeutumisvaikeuksiensa vuoksi.
Ulkomaiset arveluttavia
Ministeriö on viime aikoina joutunut eväämään myös hakemuksia tuoda susia tarhaan ulkomailta.
Viimeksi esillä olleessa juvalaisen eläintarhan tapauksessa hylättiin ensin hakemus pohjoisamerikkalaisten susien saamiseksi , koska niiden mahdollinen karkaaminen olisi ollut uhka Suomen kannan puhtaudelle. Puolasta näköpiirissä olleiden hukkien maahantuomiseksi ei lämmetty, koska eläinten alkuperästä ei saatu varmuutta.
Kotimaan tarhoissa elävien susien ja ahmojen siirtämistä rajoittaa Mattilan mukaan usein lupaehdot, joilla alkuperäisten asukkien sijoittaminen on aikoinaan sallittu.
"Toki toivoisin, että tulisi sellainen tilanne, että Kuusamoon voitaisiin saada toinen ahma ja tarvittavat sudet. Tilat ja ammattitaito eivät ole esteenä", Mattila toteaa.