Suurpetojen pantaseurannasta saatiin viime viikolla ikäviä uutisia. Kyyjärvellä kiristävä lähetinpanta oli aiheuttanut tuskallista jälkeä, kun liian pieneksi jäänyt hihna oli syöpynyt karhun kaulaan. Kuhmossa lähetinpanta aiheutti karhulle märkivän ja löyhkäävän avohaavan. Automaattinen pudotusmekanismi ja lisävarmistin eivät toimineet.
Ensimmäisen tapauksen jälkeen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL ilmoitti, että vastaavaa ei ole havaittu muualla. Heti seuraavana päivänä kaadettiin toinen karhu, jonka pannoitus oli epäasianmukainen.
Maa- ja metsätalousministeriön ainoa oikea johtopäätös oli keskeyttää karhujen pannoitukset heti. Viiden vuoden aikana 135 karhua on saanut lähetinpannan. Nyt pitäisi varmistaa, ettei myös muiden karhujen kohdalla ole syyllistytty eläinrääkkäykseen.
Karhu ei ole ainoa otus, jota seurataan tutkimustarkoituksessa kaulalähettimillä. Myös susi-, ilves-, ahma-, hirvi-, kauris- ja peurakannat ovat tiiviissä seurannassa.
Petoja ja riistaeläimiä pannoitetaan, jotta saadaan tietoa eläinten liikkuvuudesta, elinpiiristä, lisääntymisestä, kuolleisuudesta ja kannanvaihtelusta.
Varsinkin lähellä asutusta seikkailevat karhut ja sudet ovat viime vuosina herättäneet pelkoa. Tutkimustieto petojen käyttäytymisestä ihmisten läheisyydessä on tärkeää.
Pantaseurantaa ei ole kyseenalaistettu. Kaulapantojen käyttö kuitenkin ihmetyttää, sillä luonnossa eläimellä ei ole pantaa. Ajoittain on kysytty pantojen aiheuttamien hiertymien ja ihovaurioiden perään. RKTL on kiistänyt ongelmat.
Kyyjärven ja Kuhmon räikeät tapaukset osoittavat, että pantaseuranta ei ole ongelmaton, vaan tilalle tarvitaan vaihtoehtoisia menetelmiä.