Vakuutusyhtiöt ovat viime vuosina kohdanneet uudenlaisen ilmiön palovahinkojen korvauskehityksessä.
Tulipalot ovat olleet pitkään kappalemääräisesti laskusuunnassa, mutta tulipalojen vuoksi maksettavien korvausten euromäärä on samaan aikaan ollut vahvassa nousussa.
"Mistä tässä kehityksessä on kyse, siinä riittää pohdittavaa", vahingontorjuntapäällikkö Seppo Pekurinen Suomen vakuutusyhtiöiden keskusliitosta toteaa.
Vakuutusyhtiöt ovat ynnäilleet eri tekijöitä ja löytäneet ainakin muutamia korvausten kasvuun vaikuttaneita syitä. Yksi on Pekurisen mukaan erilaisten laitosten koon raju kasvu.
"Laitokset ovat nykyisin suuria, yritysten toiminta keskittynyttä, paljon vakuutettavaa kertyy saman katon alle. Kun tulee tulipalo, syntyy paljon vahinkoa", Pekurinen sanoo. Tulipaloista tulee siksi entistä herkemmin vakuutusarvolla mitattuna suurpaloja.
Ulkoistuksilla merkitystä?
Muitakin syitä löytyy. Merkitystä saattaa olla esimerkiksi automatisoinnilla ja monien turvallisuuteen liittyvien toimintojen ulkoistuksilla. Ne vähentävät läsnä olevaa työntekijämäärää, jolloin "ihmispalovartiointi" on entistä vähäisempää, Pekurinen sanoo.
Sen seurauksena palon havaitseminen voi viivästyä ja alkusammutus jäädä tekemättä. Robotit eivät havaitse paloja, eivätkä sammuta.
Esimerkiksi suurissa varastoissa trukkikuskit olivat aikoinaan ikään kuin palovartijoita ja tarvittaessa alkusammuttajia, nyt varastot alkavat olla pitkälle automatisoituja.
"Ihmisen puuttumista ei ole turvallisuuspuolella mitenkään vielä korvattu. Tekniikkaa siihen kyllä on tarjolla", Pekurinen muistuttaa. Ennen oli myös omia tehdaspalokuntia, tai ainakin kouliintuneita sammutuslaitteistojen hoitajia.
"Nyt toimintoja on ulkoistettu, firmat keskittyvät perusbisnekseen. Rakennukset eivät ole ulkopuolisille niin tuttuja kuin talon omalle väelle kun turvallisuus on uhattuna."
Ulkoistamisessa edes vastuukysymykset eivät ole itsestään selviä.
Esimerkiksi sortumisonnettomuuden jälkeen kysellään, kenelle lumen luonti rakennuksen katolta oikeastaan olisi kuulunut, Pekurinen kertoo.
Sprinklattu kohde ei pala
Sprinklerijärjestelmä on havaittu hyväksi keinoksi hillitä palovahinkoja.
"Sadan vuoden kokemus on osoittanut, ettei sprinklattu kohde pala", Pekurinen huomauttaa.
Sprinklerin automaattisesti suihkuttama vesi pitää tulta kurissa kunnes palokunta ehtii hätiin. Jos järjestelmää ei ole, tilanne on usein menetetty vaikka palokunta saapuisi paikalle 20 minuutissa, Pekurinen painottaa.
Sprinklereitä on kuitenkin vielä turhan vähän. Usein sellaisen puuttumiskysymyksessä vedotaan kustannuksiin. Pekurinen muistuttaa, että yrityksille voi tulla paljon kalliimmaksi korjata suurpalon jälkiä jos vaikkapa tuotanto joudutaan keskeyttämään pitkäksi aikaa.
"Firman elämä menee sekaisin, asiakkaat voivat sen myötä kaikota."
Ennaltaehkäisyyn yrityksissä havahdutaan vasta sitten kun vahinko on jo ehtinyt tapahtua. Säästäminen tulee tunnetusti usein kalliiksi, niin myös silloin kun turvallisuudesta tingitään.
Vakuutusyhtiöt ovat Pekurisen mukaan valmiita osallistumaan talkoisiin, joilla palovahinkojen määrää pyritään laskemaan. Turvallisuustekniikkaan satsaaminen alentaa vakuutusmaksuja jopa 60-70 prosentilla.