Suur­lei­ri on pe­sis­jun­nuil­le kesän ja koko vuoden ko­ho­koh­ta – leiriä vie­te­tään Rak­si­lan pe­sä­pal­lo­sta­dio­nil­la 20 vuoden tauon jälkeen

Onni Kotimaa (vas.), Kasperi Matikainen ja Konsta Kananen suuntaavat jo ajatuksia perjantaina häämöttävään kisadiskoon. Tanssilattialle kolmikko ei kuitenkaan aio.

Kuva: Janne Körkkö

Ylivieskan Kuulan D-poikien joukkuetta vahvistaa myös kolme seuran D-ikäistä tyttöä. Joukkueen pelinjohtajan Olli Kippolan (vas. takarivi) mukaan kuvio on tuttu jo aiemmilta vuosilta.

Kuva: Janne Körkkö

Ah, nyt se koittaa! Piinaavalta tuntunut odotus on vihdoin ja viimein ohitse.

Sen näkee, sen kuulee, sen voi aistia. Kyseessä on pesäpallojunioreiden kesän ja koko vuoden ehdoton kohokohta.

Valtakunnallinen D-junnujen suurleiri vuosimallia 2019.

– Tätä on odotettu jo viime vuoden leirin päättymisestä asti, Ylivieskan Kuulan Kasperi Matikainen hihkaisee.

Eivätkä puitteet voisi olla paremmat. Sää on suotuisa, on maanantai, eikä kouluun tarvitse mennä. Käsillä on avausottelu maailman suurimmassa pesäpallopyhätössä, Raksilan pesäpallostadionilla.

– Olemme pelanneet aikaisemmin Sotkamossa Hiukan stadionilla. Se ei tosin ole ihan näin iso, Konsta Kananen kertoo.

Lyöntejä, koppeja, heittoja, spurtteja. Vielä pakollinen taktiikkapalaveri, ja kaikki on valmista.

Ylivieskan Kuulan D-poikien joukkuetta vahvistaa myös kolme seuran D-ikäistä tyttöä. Joukkueen pelinjohtajan Olli Kippolan (vas. takarivi) mukaan kuvio on tuttu jo aiemmilta vuosilta.

Kuva: Janne Körkkö

Stadionjättiläisen äänentoisto aloittaa pesisfestarit kajauttamalla ilmoille Superpesiksen tunnarin. Ylivieskan Kuulan ja Alajärven Ankkurien kapteenit valmistautuvat hutunkeittoon.

Ylivieskan Elias Kippola vetää pidemmän korren ja koko joukkue tuulettaa villisti.

Ylivieskalaisten voittokulku päättyy kuitenkin hutunkeittoon, kun alajärveläiset saavat juoksuhanat auki kolmannessa vuorossa. Ylivieska saa vielä loppuvaiheessa kirivaihteen päälle, mutta Alajärvi nappaa voiton juoksuin 6–4.

Neljän vuoroparin pituinen avausottelu päättyy tappioon, mutta leiriläiset ovat silti positiivisella mielellä.

– Täällä parasta on joukkueen kanssa pelaaminen, seitsemättä kertaa leirille osallistuvat Matikainen, Kananen ja Onni Kotimaa täräyttävät yhdestä suusta.

Leiriin kuuluu myös pieniä jäyniä

Leirille osallistuvat joukkueet pelaavat kuuden päivän aikana vajaat kymmenen ottelua.

Pelit ovat kuitenkin vain yksi osa onnistunutta elämystä. Sen tietää myös ylivieskalaisten pelinjohtaja Olli Kippola.

– Nämä ovat hauskoja tapahtumia. Pelaajat saavat touhuta täällä yhdessä viikon ajan, Kippola hymyilee.

Pesäpallon Suomen mestaruutta syksyllä 2008 Pattijoen Urheilijoiden paidassa juhlinut Kippola ei ole raudanlujasta kokemuksestaan huolimatta säästynyt suojattiensa metkuilta.

– Täällä oppii nuorten velmuiluja. Joskus on esimerkiksi jätetty juomapullon korkkeja auki. Olen itsekin ehkä joskus saanut vedet päälleni. On mukava nähdä, kun nuoret ovat iloisia.

Perjantaidiskoa odotellessa

Vikkelissä 13–14-vuotiaissa on todellakin pitelemistä. Kouluissa majoittuvat joukkueet nauttivat kesän kohokohdasta ja elävät hetkessä.

– Majoitumme Maikkulan koululla. Emme ole ottaneet pleikkaria mukaan. Yöllä täytyy nukkua, jos meinaa pärjätä, Kananen virnuilee.

Vaikka leiri on vasta alussa, poikaporukan katseet on suunnattuna tiukasti perjantai-iltana järjestettävään diskoon.

Diskoista on ehtinyt kertyä roppakaupalla muistoja seitsemän vuoden ajalta.

– Koskaan ei ole sattunut mitään isompia kommelluksia. Hienoin disko oli Sotkamossa, kun se järjestettiin hiekkarannalla, Kotimaa kertoo.

– Siellä pääsee vähän irtautumaan leiriarjesta. Emme aio tanssia hirveästi, keskitymme tarkkailemaan meininkiä, hän suunnittelee.

Sitä ennen on kuitenkin monta päivää aikaa hyville lyönneille, juoksuille, ilonhetkille ja hauskanpidolle.