Suomen pysyvässä YK-edustustossa New Yorkin itäisellä 48. kadulla on rauhallista. Ikkunan takana hurisee Franklin D. Rooseveltin mukaan nimensä saanut, Manhattanin itärantaa kiertävä FDR-Drive -moottoritie ja sen takana päivystää poliisin moottorivene vahtimassa Yhdistyneiden kansakuntien päämajan turvallisuutta.
Suomen YK-suurlähettiläs Kirsti Lintonen summaa YK:n meneillään olevaa vaihetta mielenkiintoiseksi mutta vaikeaksi murrokseksi maailmanjärjestön historiassa.
Vastakkain ovat yhtäältä lähes kaikkien 191 jäsenvaltion tunnustama tarve uudistaa toisen maailmansodan raunioille vuonna 1945 perustettua organisaatiota ja toisaalta eri jäsenmaiden ja niiden muodostamien ryhmittymien kiivas halu estää kaikki sellaiset muutokset, jotka jollain tavalla kaventaisivat niiden omaa vaikutusvaltaa.
"Hyvä esimerkki näiden prosessien vaikeudesta ovat olleet YK:n uuden ihmisoikeusneuvoston synnytystuskat", Lintonen kertoo.
YK:n yleiskokous hyväksyi maaliskuussa ruotsalaisen puheenjohtajansa, nyt Ruotsin uudeksi ulkoministeriksi nimitetyn Jan Eliassonin pusertaman kompromissin entisen, maineeltaan tärvääntyneen ihmisoikeustoimikunnan korvaamisesta korkeammalle tasolle nostetulla ihmisoikeusneuvostolla Yhdysvaltain vastustuksesta huolimatta. Lähes yksimielistä päätöstä yleiskokouksessa vastustivat USA:n lisäksi vain Israel, Tyynenmeren Marshall-saaret ja Palau.
USA:n mukaan nyt hyväksytty kompromissi jätti uudistuksen puolitiehen. Washingtonin keskeinen vaatimus oli estää ihmisoikeuksia itse loukkaavien maiden pääsy uuteen neuvostoon kuten tapahtui aikaisemman toimikunnan aikana. Suurin osa jäsenmaista mukaan lukien EU kuitenkin katsoi, että koko ratkaisun uudelleenavaamisella tuloksena olisi ollut vain viivästynyt ja nyt saavutettua kompromissia heikompi ihmisoikeusneuvosto.
Amerikkalaisen Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön mukaan uuden neuvoston menestys riippuu nyt hyvin pitkälle siitä, kuinka sitoutuneita eri maiden hallitukset siihen ovat.
Toinen pitkään puhuttu ja ainakin tällä hetkellä lähes vaiettu aihe on YK:n turvallisuusneuvoston uudistaminen. Nykyisten turvaneuvoston pysyvien jäsenmaiden näyttää olevan tuskallista hyväksyä muutoksia, joilla niiden oma asema heikentyisi.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka turvallisuusneuvoston alueellinen, taloudellinen ja poliittinen epätasapaino tunnustetaankin, mahdollisuudet turvallisuusneuvoston pysyvää jäsenyyttä jonottavien Saksan, Japanin, Brasilian, Intian tai minkään Afrikan maan hyväksymisestä lähiaikoina ovat hyvin epätodennäköiset.
"Tilannetta sekoittaa vielä sekin, että kun muut pysyvää jäsenyyttä havittelevat maat ovat todenneet epärealistiksi kuvitelmat pysyvästä turvallisuusneuvoston jäsenyydestä lisättynä nykyisten pysyvien jäsenten veto-oikeudella, afrikkalaisten mukaan heillä olisi ilman muuta oltava sama veto-oikeus kuin nykyisillä pysyvillä jäsenillä", Lintonen kertoo ja ja arvioi turvaneuvostouudistuksen olevan olevan vielä pitkään haussa.
Kolmas meneillään oleva prosessi on ollut YK:n hallinnonuudistus jota varsinkin Yhdysvallat on entistä tiukemmin peräänkuuluttanut Irakille toteutetun Ruokaa öljystä-ohjelmassa paljastuneiden väärinkäytösten ja valvonnan leväperäisyyden seurauksena.
"Tässäkin asiassa YK:sta löytyy paljon yhteistä tahtoa uudistuksiin mutta hyvin vähän yksimielisyyttä keinoista niiden toteuttamiseen", Lintonen summaa. "Hallinnonuudistuksen puitteista on kuitenkin tarkoitus sopia vielä tällä istuntokaudella."
Amerikkalaista kollegaansa, Yhdysvaltain paljon kritiikkiä herättänyttä YK- suurlähettilästä John Boltonia Lintonen kuvaa hallituksensa agendaa toteuttavaksi päteväksi ja kovapintaiseksi virkamieheksi.
"Siinä missä YK:n muille jäsenvaltioille yleiskokouksessa ja erityiskomiteoissa työskentely on keskeinen osa toimintaprosessia maailmanjärjestössä, Yhdysvallat toimii korostuneesti turvallisuusneuvoston kautta", Lintonen kuvaa.
"Ainoana globaalina suurvaltana Yhdysvallat suojelee suvereniteettiaan ja valitsee itsensä kannalta muista riippumatta parhaimman tavan toimia: halutessaan se tekee yhteistyötä YK:n kautta, mutta voi toisaalta käyttää myös vaikkapa kahdenvälisiä keinoja tai muodostaa mieleisiään koalitioita päämääriensä saavuttamiseksi."
"Mitä Suomeen ja Euroopan Unioniin tulee, meille on tärkeätä, että YK:n kokonaisvaltainen reformiprosessi etenee ja sen perusta luo uutta, yhteistä arvopohjaa koko yhteisölle", Lintonen päättää.