Suurkouluihin liittyvien ongelmien väheksyminen yliarvioi pahasti arkkitehtuurin mahdollisuudet yhteiskunnallisten ja sosiaalisten ongelmien ehkäisijänä ja ratkaisijana. Tätä mieltä on Oulun yliopiston arkkitehtuurin osaston dosentti, arkkitehti Anu Soikkeli, jota Kastellin suurkouluhankkeen etenemistapa harmittaa ja ihmetyttää.
"Minua tuo kouluhanke on pohdituttanut arkkitehtina, tutkijana ja eniten tietenkin äitinä", toteaa kolmannen lapsensa juuri synnyttänyt Soikkeli.
Väheksyntä näkyy Soikkelin mukaan muun muassa siinä, että korostetaan sitä, kuinka eri kouluasteet vain hajautetaan samaan suureen rakennukseen ja että kukin kouluaste vastaa itse asiassa normaalia pientä koulua.
"Arkkitehtisuunnittelun keinoin ei ole mahdollista estää lasta kokemasta valtavaa laitosta valtavana - ei, vaikka se kuinka jaettaisiin osiin ja eri osat olisivat erivärisiä ja -näköisiä."
Häivytystemppu
ei onnistu
Soikkeli käyttää esimerkkinä Linnanmaalla sijaitsevaa yliopistoa: "Rakennuskompleksi (kyseessähän on yksi rakennus) koetaan jättimäisenä ja osin hämmentävänä, vaikka se onkin Ouluun kaavaillun suurkoulun tavoin koottu toiminnallisesti eriytetyistä ja erinäköisiksi suunnitelluista ja rakennetuista osista."
Jos tuo "suuren häivytystemppu" ei onnistunut edes Linnanmaalla aikuisten kanssa, miten se voisi onnistua suurkoulussa lasten kanssa, kysyy Soikkeli. "Missään muuallakaan asia ei ole onnistunut. Suurkoulu on arkkitehtonisesta ratkaisustaan riippumatta suurkoulu."
Soikkeli on harmissaan ennen kaikkea siitä, etteivät päättäjät esitä asiantuntijanäkemyksiä - tai perusteluja, vaan kaikki pohjautuu mutu-tuntumaan.
"Kaikki tuntuu olevan jo päätetty, ja tärkeimmäksi on noussut se, että kouluun olisi tulossa hyvät kilpaurheilutasoiset liikuntatilat, joille kouluajan jälkeen löytyy käyttäjiä."
"Suunnittelijana harmittelen myös sitä, että normaali tarve- ja hankesuunnitteluvaihe on ikään kuin sivuutettu, ja suurkoulua esitetään ainoana vaihtoehtona."
Vaihtoehtoja
olisi paljon
Todellisuudessa vaihtoehtoja olisi moniakin, jos niistä vain oltaisiin kiinnostuneita. "Helppoa olisi esimerkiksi erottaa suurkoulusta päiväkoti, ala-aste ja sairaalakoulu ja toteuttaa ne Kastellin nykyisen koulun paikalle: joko koulua osittain peruskorjaten ja osin uudisrakentaen tai kokonaan uudisrakentaen."
Tutkijana Soikkeli on kaivellut tietoa viimeisen 10-15 vuoden aikana tehdyistä kansainvälisistä tutkimuksista, joita löytyikin todella paljon. "Tietämystä suurkoulujen ongelmista on siis olemassa, jos sitä vain Oulussa haluttaisiin hyödyntää."
Hyvää tiivistettyä tietoa löytyy esimerkiksi nettisivulta http://www.nwrel.org/scpd/sirs/10/c020.html, jossa käydään läpi Yhdysvalloissa tehtyjä tutkimuksia. Sivuilla tarkastellaan muun muassa koulujen opetuksen tasoa, taloudellista tehokkuutta, oppilaiden tasoa, sosiaalista käyttäytymistä, läsnäoloa, syrjäytymistä, "koulu koulussa" -mallia (josta Oulussa siis sanotaan olevan kyse), ongelmien huomaamista ja opettajien sitoutumista.
"Sivulla viitataan yli sataan tutkimukseen tai tutkimusartikkeliin. Keskimäärin hyvänä koulukokona pidetään 500 oppilaan koulua."
"Äitinä pelkään lapsieni joutumista Kastellin suurkouluun. Onneksi vanhin ehtinee käydä yläasteen Kastellin vanhassa koulussa. Toinen joutuisi todennäköisesti Kastellin suurkouluun, mutta olemme jo päättäneet, että mieluummin kuskaamme hänet päivittäin vaikkapa Maikkulaan kouluun. Samanlaisia mietteitä tuntuu olevan aika monella vanhemmalla, jonka lapset käyvät nyt Knuutilankankaan ala-astetta."