– Akuuttivastaanotoille tulee koko ajan potilaita, joiden vaivat eivät ole varsinaisesti akuutteja. Tällaiset potilaat voitaisiin hoitaa kiireettömillä vastaanotoilla, jos näitä aikoja olisi, sanoo Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön asiantuntijalääkäri Marianne Riekki.
Lääkäriliiton aiemmin tänä syksynä ilmaisema huoli suomalaisen terveyskeskusjärjestelmän kriisistä kumpuaa tosiasiasta, että taloudelliset panostukset perusterveydenhuoltoon ovat viime vuosina vähentyneet.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastotietojen mukaan perusterveydenhuollon osuus terveydenhuoltomenoista oli vuonna 2000 noin 22 prosenttia ja toissa vuonna 13 prosenttia.
Vuonna 2000 perusterveydenhuoltoon käytettiin 2,6 miljardia euroa ja erikoissairaanhoitoon 4,6 miljardia euroa. Vuonna 2017 perusterveydenhuoltoon käytettiin 2,8 miljardia ja erikoissairaanhoitoon 7,3 miljardia euroa.
– Julkiselle puolelle perusterveydenhuoltoon ei ole perustettu uusia virkoja kymmeniin vuosiin, ja perusterveydenhuollossa pyörivä summa on pysynyt käytännössä samana, kiteyttää Tuiran hyvinvointikeskuksen apulaisylilääkäri ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikön asiantuntijalääkäri Marianne Riekki.
Perusterveydenhuolto on kuitenkin paljon vartija ja paljosta vastaava.
Terveyskeskuksille kuuluu paljon lakisääteisiä ennaltaehkäiseviä tehtäviä, kuten koulu- ja neuvolalääkärin tehtävät ja terveystarkastukset sekä päivystyksellisiä tehtäviä, kuten akuutti- tai kiirevastaanotot.
– Lisäksi meille kuuluu myös se kaikki muu, eli vastaanottotyötä, sairauksien diagnosointia, epäselvien oireiden selvittelyä ja hoitoa sekä kansanterveyssairauksien ehkäisyä ja hoitoa.
Yleislääketieteeseen erikoistuvia lääkäreitä kouluttava Riekki tietää, että nuorille lääkäreille on tärkeää päästä hoitamaan potilaita kokonaisvaltaisesti.
– Palkitsevimpina asioina koetaan pitkäaikaiset potilashoitosuhteet ja hoidon jatkuvuus, ihmisen kohtaaminen eri vaiheissa. Myös terveyskeskuksissa pitkään työskennelleet ovat samaa mieltä.
Samaa mieltä on valmistumisestaan eli vuodesta 2006 lähtien terveyskeskuksessa työskennellyt Riekki itsekin.
Mutta sitten se mutta:
– Käytännössä hoidon jatkuvuus on kuitenkin ongelma liian vähien vakanssien vuoksi, ja tämä koetaan lääkärin työssä kuormittavana ja turhauttavana. Potilaita ei voida hoitaa niin hyvin kuin osattaisiin ja haluttaisiin hoitaa.
Valtionosuusjärjestelmä on vanhastaan aiheuttanut sitä, että suurissa kaupungeissa lääkäreiden määrä suhteutettuna väestöön on selvästi pienempi kuin pienissä kunnissa.
Perusterveydenhuollon vakanssien vähyyttä on perusteltu isoissa kaupungeissa myös sillä, että niissä on tarjolla enemmän työterveyshuollon ja yksityisen sektorin palveluita.
– Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, että isoissa kaupungeissa on pienempiä paikkakuntia enemmän syrjäytymistä ja muita ongelmia, joista tulee oma paineensa terveyskeskuksiin.
Oulussa on tällä haavaa noin sata terveyskeskuslääkärin virkaa täytettynä. Jotta Oulussa olisi saman vakansseja väestöä kohden kuin Kokkolassa tai Kuopiossa, terveyskeskuslääkärin vakansseja pitäisi olla täällä 150–160.
Riekki pitää sinänsä hyvänä asiana sitä, että potilailla on mahdollisuus päästä ”matalalla kynnyksellä” lääkäriin, mutta viime vuodet Oulussa käytössä ollut akuuttivastaanotto ei toimi hänen mukaansa parhaalla mahdollisella tavalla. Jo vastaanoton nimi on harhaanjohtava.
– Akuuttivastaanotoille tulee koko ajan potilaita, joiden vaivat eivät ole varsinaisesti akuutteja. Tällaiset potilaat voitaisiin hoitaa kiireettömillä vastaanotoilla, jos näitä aikoja olisi.
Kiireettömiä aikoja ei kuitenkaan ole riittävästi, koska lääkäreitäkään ei ole riittävästi, Riekki lisää.
– Akuuttivastaanottojen käyntimäärät ovat kyllä nousseet, mutta käyntimäärien mittaaminen ei kerro sitä, miten laadukasta toiminta tosiasiassa on.