"Tämmöistähän tämä on. Käkätystä!" kuuluu Tiina Weckströmin, 50, ja Hannele Niemisen, 55, naurun lomasta. Tämä hauska, mutta vaikuttava näyttelijäparivaljakko istuu Oulun pienen näyttämön ensimmäisellä rivillä. Edessä on Pienin yhteinen jaettava -näytelmän lavastus ja ympärillä tyhjä sali. Aikaa seuraavaan esitykseen on muutamia tunteja.
Heitä katsoessa luulisi, että kyseessä on parhaimmat ystävykset vuosikymmenten takaa.
"Kyllä me samoissa ympyröissä olemme pyörineet kolmisenkymmentä vuotta, mutta paremmin pääsimme tutustumaan toisiimme vasta viime keväästä, jolloin ryhdyimme harjoittelemaan tätä näytelmää", muistaa Tiina Weckström.
Kun häneltä kysyy, että millainen ihminen tuo Hannele on, vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä: "Aivan mahdoton!" ja taas käkätetään.
"Jokin samatahtisuus meillä on. Ei mene kovin montaa päivää, ettei soitella toisillemme, jos ei ole yhteistä näytöstä", vakavoituu Tiina Weckström.
Hannele Nieminen on hetken hiljaa ja vastaa samaan kysymykseen:
"Jos joku on minulta kysyy, mitä olen tästä produktiosta saanut, niin vastaan, että ystävän. Se on kaikkein suurinta. Tiinassa on kaikki." "Tai tykkään kaikista niistä puolista, mitä hänestä tiedän", ja taas naiset purskahtavat pitkään nauruun.
Pienin yhteinen jaettava on Pirkko Saision omaelämäkertaan perustuva näytelmä, joka sai Niemisen ja Weckströmin voimin kantaesityksen Helsingissä, Teatteri Avoimissa ovissa, viime lokakuussa. Ohjaus, dramatisointi ja lavastus on Mikko Roihan. Tampereella esitys nähtiin ensimmäistä kertaa saman kuun lopussa ja Oulun ensi-ilta oli marraskuun loppupuolella. Enää esityksiä on täällä vain neljä.
"Tällaista juttua on ihana esittää, koska se kattaa niin suuren palan ihmisestä. Koen itsessäni arvokkaaksi iän ja kokemuksen, jotka voin viedä lavalle. Olen ammattini kannalta iloinen, että olen tämän ikäinen!" sanoo Hetu eli Hannele Nieminen.
"Tiedän asioista jotain, ehkä vähän, mutta elämä, jonka olen kokenut, näkyy siinä, mitä teen", hän tarkentaa.
Ajatuksesta jatkaa Tiina Weckström: "Siihen on myös suostuminen. Ikä antaa rohkeutta ja voimavaraa. Monet ikätoverit ovat saattaneet sanoa, että sinä annat meille uskoa naiseuteen."
"Tämä ei tarkoita, että yksityiselämässä kaikki estot olisi läpikäyty", lisää Nieminen.
"Oikeasti olen hirveän ujo, ja punastun helposti. Näyttämöllä saan heittäytyä jonkun toisen ihmisen nahkoihin. Jos menisin näyttämölle minuna, olisin ihan kaaoksessa. Ihmisten käyttäytymisessä on monia vaihtoehtoja, enkä suinkaan ole kokenut niitä kaikkia", hän paljastaa. "Elämää täytyy vain ymmärtää. Aivot ovat näyttelijän tärkein väline."
Tästä jatkaa heti Weckström:
"Nimenomaan! Ajatteleminen synnyttää tunnetta. Se on juuri meidän kahden tapa näytellä, ja synnyttää tunnistettavuutta. Se puolestaan luo näyttelijän ja yleisön välille virtaavuutta."
"Toinen tapa on paiskautua tunteeseen, mutta sen onnistuminen on tuurissa. Toisena iltana se onnistuu, toisena ei. Tämähän on toistamisen taidetta, ja meillä täytyy olla tikapuut, jolla saa onnistumisesta kiinni", hän toteaa.
"Näyttelijöiden yleinen fraasi on, että jos tuon pistät näyttämölle, niin kukaan ei usko", huomauttaa Hetu.
"Pienellä näyttämöllä ei pysty huijaamaan, se on armoton, paljastava ja vaativa. Samalla on pakko hyväksyä itsessään kaikenlaiset ulkoiset puutteet. Niitä ei pääse pakoon. Mutta isolla näyttämöllä esimerkiksi alastomuus voi helpompaa", Weckström jatkaa. "Sinä päivänä kun minä häpeän itseäni, niin minut saa vielä piipaa-autolla hevonhelvettiin!" murahtaa Nieminen.
Johon Tiina Weckström lisää:
"Kukaanhan ei halua olla tahallaan ruma. Tämä aika on sellaista, joka ei arvosta kokemusta, ei ikää, ei sisäistä kauneutta. Menemällä näyttämölle, saatamme antaa lohtua ja uskoa ihmiselle, joka kamppailee tällaisten ajatusten kynsissä", hän pohtii.
"Nyt sitä paitsi tarvittaisiin enemmän näytelmiä meille keski-ikäisille naisille! Suurin osa katsomosta on keski-ikäisten naisten täyttämiä!" kiteyttää Nieminen.
"Mutta pistä siihen juttuun, että ei auta, mentävä on ja miesystävät ei kun nuorenee vaan", keventää Weckström ja saa heidät molemmat jälleen nauramaan.
Pienin yhteinen jaettava, Oulun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä tänään kello 14.00 ja 19.00. Seuraavat ja samalla viimeiset esitykset 17. helmikuuta.