Oulu
"Suurin puute lastensuojelun valvonnassa on se, ettei lapsilta kysytä", sanoo Pelastakaa Lapset ry:n tutkija, sosiaali- ja perhetyön dosentti Mirjam Kalland. Lapsella pitäisi olla oma sosiaalityöntekijä, joka keskustelisi tämän kanssa kahden.
Kalland toivoo, että lastensuojelulakiin nostettaisiin vahvemmin näkyviin lapsen oikeudet, ja se että lapsen paras otetaan huomioon. "Ja pitäisi avautua miettimään, mitä lapsen paras todella on."
Pelastakaa Lapset ry on tutkinut sekä avohuollon tukitoimena sijoitettuja että huostaanotettuja lapsia. Projektin aikana on tutkittu 200 tapausta, haastateltu sekä sijaisvanhempia että biologisia vanhempia ja seurattu lasten kehitystä.
Perheitä ei
tueta ajoissa
Avohuollon tukitoimia on lastensuojelussa 1990-luvulta lähtien käytetty entistä enemmän. Myös pakkotoimina tehdyt huostaanotot ovat lisääntyneet.
Kalland näkee kaksi pääsyytä. Toisaalta pahoinvointia havaitaan yhä paremmin. "Toisaalta liian suuri osa lapsiperheistä elää köyhyysrajan alapuolella. Materiaalinen puute ai aiheuta ongelmia, mutta jos vanhemmat ovat ylikuormittuneita rahaongelmien takia, kyky olla lapsen turvana vaurioituu."
Kallandin kokemus on, että niin perheen tukeminen kuin huostaanototkin tapahtuvat liian myöhään. "Ajoissa annettu intensiivinen tuki ehkäisisi ongelmia.Tukea pitäisi antaa jo raskauden aikana ja heti lapsen syntymän jälkeen."
Avohuollon tukitoimena sijoittamisessa on se myönteinen asia, että se tehdään vanhemman suostumuksella, Kalland sanoo. Toisaalta sopimus on usein myös helppo purkaa, ja se tuo rauhattomuutta lapsen elämään. Kun tuntuu, että lapsi haluaa palata kotiin tai vanhempi on saanut ongelmansa kuriin, lapsi palautetaan.
"Monesti perhe alkaa uudelleen voimaan huonosti, ja lapsi joudutaan sijoittamaan sitten johonkin toiseen perheeseen, koska edellinen ei ole käytettävissä. Tätä voi tapahtua jopa 30 kertaa", Kalland pahoittelee. Huostaanotoissa voi tapahtua samalla tavalla.
"Rauhattomissa oloissa kasvanut lapsi ei sisäistä käsitystä, että on huolenpidon arvoinen ja ryhtyy itsetuhoiseen käyttäytymiseen helpommin kuin muut nuoret", Kalland sanoo.
Hän peräänkuuluttaa pysyvyyttä lapsen elämään "Lakiin pitäisi myös saada pykälä, joka mahdollistaisi pysyvän sijoituksen." Biologinen vanhempi voisi esimerkiksi sitoutua osa-aikavanhemmuuteen. "Sellaisen toimimisesta on erittäin hyviä esimerkkejä."
Suhde biologisiin vanhempiin tärkeä
Kalland muistuttaa, että suhdetta biologisten vanhempien kanssa tulisi ylläpitää aina kun se on mahdollista.
Valitettavan usein käy kuitenkin niin, ettei biologinen vanhempi tulekaan kylään, vaikka lupaa ja lapsi pettyy kerran toisensa jälkeen. Ja on tapauksia, joissa yhteyttä isään tai äitiin ei voida suositella, esimerkiksi insesti ja jotkut väkivaltatapaukset. Niistäkin pitää voida puhua, Kalland muistuttaa
Koko ajan pitäisi katsoa lapsen yksilöllistä tilannetta ja sitä, mikä suojaa lasta.
Sijaisperheiden valvonnassa, ja toisaalta tukemisessa on Kallandin mukaan myös pulmia. Pelastakaa Lapset miettii parhaillaan perhetyön mahdollisuutta sijaisperheissä. "Ja jos perhe on tiiviisti tuen piirissä, nähdään myös, onko lapsella hyvä olla."
"Helpostihan kuvitellaan, että lapsi siirretään pahasta biologisesta perheestä hyvään sijaisperheeseen", huomauttaa Kalland. "Sijaisperhe ei kuitenkaan välttämättä ole taivas maan päällä."