Kun järjestää kurssia luku- ja kielitaidottomille, ensimmäinen ja suurin haaste on toiminnasta tiedottaminen.
-- Siinä ovat kirjeet ja tiedotteet turhia, toteaa Marja Liisa Toivanen, joka oli mukana käynnistämässä Unifemin kurssiprojektia Vantaalla.
-- Meitä kiersi aluksi kolme naista soittelemassa ovikelloja taloissa, joissa asuu paljon maahanmuuttajia. Lisäksi olen ottanut asian puheeksi esimerkiksi ostarilla ja uimahallissa aina kun tapaan ihmisen, joka puhuu muuta kieltä kuin suomea.
Toivanen on saanut ovikelloja soitellessaan lämpimän vastaanoton. Yhdessäkään perheessä hänelle ei ole sanottu, ettei perheen naisten haluttaisi oppivan lukemaan tai puhumaan suomea.
-- Joskus on kylläkin käynyt niin, että perheen kanssa on sovittu, että rouva tulee kurssille, mutta hän ei silti ole tullut. On vaikea tietää, mistä sellainen johtuu. Nainen voi itse olla arka tulemaan, Toivanen miettii.
Oppimisen tiellä voi kuitenkin olla monenlaisia esteitä.
-- Yksi opiskelijoistamme sanoi, että hän saa kyllä tulla kurssille, mutta hänen pitää ensin tehdä ruuat valmiiksi kotona, ja se kestää monta tuntia.
-- Olemme myös huomanneet, että suomen oppiminen voi olla hankalaa tytöille, joiden kulttuurissa nuorten naisten ei ole soveliasta olla poissa kotoa koulupäivän jälkeen. Pelkkä koulussa vietetty aika ei riitä kielen oppimisen.