Maria Jotunin tuotannosta erottuu kaksi taistelurintamaa: sydän ja yhteiskunta. Näin määrittelee Jotunin tuotantoa vuosikymmeniä tutkinut professori Irmeli Niemi.
Hän oli lauantaina puhumassa Oulun kaupungikirjastolla Maria Jotunin tuotannosta. Luento oli toinen osa Oulun kaupunginteatterin järjestämästä, vuoden 1918 tapahtumiin liittyvästä luentosarjasta.
Vuosi 1918 on kirjallisuudetutkijoille edelleen kiistanalainen rajapyykki: toisen pitävät sitä ehdottomana vedenjakajana, toisten mielestä vuoden merkitys kirjallisuuden kannalta ei ole perin suuri. Monet vuonna 1918 aktiiviset kirjailijat olivat aloittaneet uransa jo paljon aiemmin ja monet jatkoivat sitä myös pitkään tuon vuoden jälkeen.
Joka tapauksessa samoihin aikoihin kirjallisuuteen alkoi syntyä osakulttuureja: syntyi työväenkirjallisuus, viihdekirjallisuus ja nuortenkirjallisuus. Myös ruotsinkielinen kirjallisuus alkoi eriytyä omaan suuntaansa.
"Realistinen perinne alkoi antaa tilaa kriittiselle, joskin edelleen realistiselle kirjallisuudelle. Runebergiläinen idealismi sai ensimmäiset moukariniskunsa", Niemi sanoo.
Runebergiläistä idealismia olivat murtamassa esimerkiksi F.E. Sillanpään Hurskas kurjuus ja Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut.
Äiti ja poika
Vuonna 1918 Maria Jotuni oli 38-vuotias. Hän oli naimisissa kirjallisuudentutkija Viljo Tariaisen kanssa ja heillä oli kaksi poikaa.
"Äidin ja pojan suhde on yksi Maria Jotunin tuotannossa jatkuvasti toistuvia kysymyksiä", Irmeli Niemi korostaa.
Vuonna 1918 jotuni alkoi kirjoittaa sarjaa yhteiskunnallisia komedioita. Näistä hän sai valmiiksi ainoastaan ensimmäisen, Kultaisen vasikan. Sarjan toinen näytelmä oli nimeltään Kuningas Hilarius, johon kansallissota vaikutti voimakkaasti. Kolmanneksi sarjaan piti syntyä näytelmä Elämä ja kuolema.
"Jotunin tuotannossa on kolme keskeistä teemaa: nainen, raha ja rakkaus" Niemi sanoi. Positiivisia parisuhdekuvauksia Maria Jotunin teoksista ei juuri löydy muutoin kuin henkilöiden muistoissa.
Esimerkiksi Huojuvaa taloa on pitkään luettu Maria Jotunin oman avioliiton kuvauksena. Irmeli Niemen mukaan asia ei ole ihan näin yksiselitteinen. Maria Jotuni oli savolainen. Tämä näkyy Niemen mukaan myös Jotunin tuotannossa.
"Kun todellisuudessa lattialle tippui tulitikku, putosi Jotunin tekstissä halko" Niemi havainnollistaa.
Kolme merkitystä
Vuosi 1918 vaikutti suomalaiseen kirjallisuuteen kolmella tavalla. Ensinnäkin monet kirjailijat ottivat kantaa kansailaissodan tapahtumiin. Pitkään sotaa käsiteltiin liki ainoastaan valkoisten ehdoilla.
Toiseksi syntyi keskustelua Suomen hallitusmuodosta: demokraattinen tasavalta sai kilpailijakseen monarkisen hallitusmuodon. Tässä nähtiin myös hovikulttuurin syntymisen mahdollisuus. Esimerkiksi Maila Talvio, Otto Manninen, Ilmari Kianto ja Akseli Gallén-Kallela olivat monarkisteja.
Kolmanneksi valtion tukipolitiikka nousi keskustelun kohteeksi. Vuonna 1918 perustettiin eri taidealojen lautakuntia, joiden myötä myös uudenlainen kulttuuripolitiikan harjoittaminen.
Filosofian tohtori Matti Lackman puhuu 21. helmikuuta kello 13 samaan teemaan liittyen Oulun kaupunginkirjastolla aiheesta Vuoden 1918 sodan myytit ja todellisuus.