Hulluakin hullumpaa, mutta tämän kiekkokevään muotisana on hulluus. Huhtikuussa päivittäistä puheensorinaa dominoi porilainen hulluus, ja nyt toukokuussa keskipisteenä on latvialainen hulluus.
Kuinka hulluja nämä lätkähullut oikeastaan ovat?
Vuoden 1999 MM-kisoissa Latvian presidentti Guntis Ulmanis lähti kesken ottelun VIP-aitiosta, vaihtoi maisemaa ja liittyi fanina fanien joukkoon latvialaisten katsomonosaan hurraamaan, taputtamaan ja töräyttelemään torvea.
Vuotta myöhemmin toukokuussa 2000 Riian rautatieasemalle kerääntyi 7 000 ihmistä odottamaan Latvian maajoukkueen sankaripaluuta Pietarin MM-kisoista. Latvia sijoittui vasta kahdeksanneksi, mutta tarunhohtoista historiaa kirjoitettiin yhden ottelun perusteella. Latvia kaatoi Venäjän 3-2, mikä sekoitti pienen maan konseptit moneksi viikoksi.
Suomessa 1995 maailmanmestaruus on ikimuistoinen tapahtuma, mitä meillä pidetään lähtölaukauksena villiin ja spontaaniin juhlintaan
Sekoaminen ei aina tarvitse taakseen voittoa ja tai mestaruutta. Kaksi vuotta sitten Calgary Flames hävisi katkeralla tavalla Stanley cupin finaalit Tampalle otteluvoitoin 4-3. Juhlintaa tappio ei häirinnyt. Calgaryn "hopeajuhliin" kaupungin keskusaukiolle ilmestyi 150 000 iloista kanadalaista.
Myös Porissa osataan nauttia tappiosta. Ässille kiitoslauluja hoilasi torilla 15 000 patapaitaa.
Kansainvälinen jääkiekkoliitto teki Hannoverissa Saksassa 2001 päätöksen, joka oli yhtäaikaa sekä rohkea että hyvä. MM-kisojen isännyys myönnettiin vuodeksi 2006 Riikaan sillä ehdolla, että kaupunkiin nousee uusi areena.
Tasan vuosi sitten paikalla, missä komea Riika-Areena nyt sijaitsee, oli pelkkää niittyä. Siellä oli niittyä vielä koko kesän, ja näytti siltä, ettei Latvia pysty isännöimään koko turnausta.
Syyskuussa rakennusfirma pani hihat heilumaan ja rakensi areenan lähes salamavauhdilla.
Lopputulos on suoranainen ihme. Paikat ovat tiptop-kunnossa. Riika sai areenan, jonka se ansaitsi.
Ja ihan oikeasti. Näistä tulee kaikkien aikojen parhaat MM-kisat, jos mittarina käytetään karnevaalihenkeä ja kannattajien sitoutumista. Jo pelkkä tasapeli Tshekkiä vastaan synnytti perjantaina Riian illassa pienen kansanjuhlan.
Eikä tämä mojova yllätys kaukalossa varmasti jäänyt näiden kisojen viimeiseksi...
Leijonissa on useita rutinoituja pelaajia, joita ei pauhu pelota tai möykkä möyhennä. Mutta mikä on leijonapelaajien todellinen sietokyky silloin, kun vastassa ovat maailman parhaat ja äänekkäimmät kiekkofanit?
Kärppäpelaajat Lasse Kukkonen, Jari Viuhkola ja Mikko Lehtonen muistavat, minkälaista meininki oli kauheimmillaan Porissa. Sunnuntaina Riiassa mennään tästä kolmanteen potenssiin, mikä ei voi olla vaikuttamatta leijonapelaajien iskukykyyn.
Urheilutoimittajan ei pitäisi ennustaa, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että leijonat joutuvat illalla todella suuriin vaikeuksiin. Latvialla ei ole tähtiä eikä profiilipelaajia, mutta se on Joukkue.
Ulkopuolisia paineita Latvialla ei ole, koska sen virallinen tavoite on sijoittua kymmenen parhaan joukkoon. Tämän ymmärtävät myös fanit, jotka eivät pakota joukkuetta menestymään.
Tässähän se jutun clou on.
Ihmisen suorituskyvystä saadaan parhaimmat tehot esiin silloin, kun kukaan ei käske tai pakota.
JOUKO VUORJOKI
jouko.vuorjoki@kaleva.fi