Keskiviikkona tuli kuluneeksi tasan sata vuotta siitä kun lokakuun suuri sosialistinen vallankumous alkoi nykyisessä Pietarissa, silloisessa Petrogradissa.
Niin, milloin ja mitä tapahtuikaan? Ei lokakuussa, vaan meikäläisen eli gregoriaanisen kalenterin mukaan 7. marraskuuta. Oliko se suuri? Ei, päinvastoin se oli poliittinen ja taloudellinen mahalasku. Oliko se sosialistinen? Hmhm... Oliko se vallankumous? Ei vaan pienen bolshevikkiklikin vallankaappaus.
Vuosipäivää joka tapauksessa juhlittiin hartaasti neuvostoaikoina. ”Onnittelen teitä lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen vuosipäivän johdosta! Uraa!” Avoautolla Punaisella torilla liikkunut Neuvostoliiton puolustusministeri tervehti näillä sanoilla paraatijoukkoja. Ne vastasivat huutamalla Uraa! useaan kertaan.
Korskeaa vallankumousäkseerausta ei nähty viime keskiviikkona. Myös presidentti Vladimir Putinin Venäjä tykkää mahtipontisista juhlista ja paraateista, mutta satavuotispäivän se ohitti matalalla profiililla.
Satavuotispäivässä ei olekaan mitään juhlimista. Ihmiskunnan traagisimpiin ihmiskokeisiin kuuluva, reilut 70 kestänyt ajanjakso vaati miljoonia kuolonuhreja, perustui valehtelevalle sanahelinälle sekä tuotti rujon ja välinpitämättömän neuvostoyhteiskunnan.
Asuin ja työskentelin Neuvostoliitossa yhteensä neljä ja puoli vuotta, vuosina 1986 ja 1987–91. Noina vuosina Leninin ja Stalinin luoma rumilus alkoi ensin avautua ja vapautua. Bolshevikkikuri höltyi, mutta neuvostoyhteiskunta näytti pahimmat puolensa. Kaupat ammottivat tyhjyyttään. Paras tuliainen neuvostoliittolaiselle oli saippuapala tai pyykinpesuaine.
Koska diktatuuria on äärimmäisen vaikea uudistaa, lopputulos oli se, että kun Neuvostoliittoa yritettiin varoen korjailla, se hajosi. Lopullisen sysäyksen antoivat vanhoilliset kommunistit yrittämällä vallankaappausta elokuussa 1991.
Savijaloilla seissyt neuvostovaltio joutui historian roskatynnyriin, mutta mikä on itse asiassa muuttunut? Itse asiassa ei paljon mikään.
Kommunistipuolueen tilalle on tullut yhtenäinen Venäjä, ja puolueen pääsihteerin tilalle presidentti – niin, Vladimir Putin. Brittiviikkolehti The Economist osuikin naulan kantaan Putin-kansakuvallaan, jonka teksti kuului A tsar is born.
Aito demokratia on yhtä kaukana kuin aina ennenkin. Muita puolueita sallitaan, mutta ne ovat kumileimasimia ja monesti Kremlin omia luomuksia.
Ihmisille on riittänyt, että kaupoissa on ruokaa, että palkat ja eläkkeet maksetaan ja ettei joudu vankileirille tai tule teloitetuksi pahimpien neuvostoaikojen malliin.
Lokakuun vallankaappaus oli aikansa värimullistus. Tämä on suora syy sille, miksi Putinin Venäjä ohitti satavuotispäivän vähin äänin. Nyky-Venäjä pelkää värivallankumouksia kuin ruttoa, ja siksi se korostaakin vakautta ja haluaa enintään vähittäisiä muutoksia, jos niitäkään.
Putin käsitteli vuosipäivää äskettäin silkkihansikkain.
”Meidän on kysyttävä: eikö todellakaan ollut mahdollista kehittyä, ei vallankumouksen (revoluution) vaan evoluution kautta, hävittämättä valtiota ja tuhoamatta armottomasti miljoonien kohtaloa vaan vähittäisellä edistyksellä askel askeleelta?”, hän sanoi.
Lokakuun lopussa Moskovassa paljastettiin neuvostoajan vainojen uhrien muistoksi rakennettu Surumuuri. Putin sanoi muistomerkillä, ettei hirvittävää menneisyyttä pidä pyyhkiä pois kansallisesta muistista eikä oikeuttaa millään. Stalinista Putin ei puhunut mitään, onhan tämä gruusialainen pankkirosvo, Putinin joskus ”monimutkaiseksi hahmoksi” kutsuma, yhä supersuosittu.
Surumuurilla kuultu oli Putinilta kuitenkin harvinaisen paljon sanottu. Sanoihan hän kerran jopa, että Neuvostoliiton hajoaminen oli mitä suurin katastrofi 1900-luvulla.
Sanat ovat kuitenkin sanoja ja teot tekoja. Putinin Venäjä on siepannut itselleen Krimin niemimaan ja pullistelee muutenkin sotilaallisesti. Onnitteluja sata vuotta täyttävälle Suomelle ei ole häneltä herunut.
Venäjän kulloinenkin valtias, myös Putin, hallitsee Venäjää säätelemällä sen historiaa.
Mihail Zygar päättääkin kehutun kirjansa Putinin sisäpiiri kirjoittamalla osuvasti: ”Venäjän historia on sairaus. Historiamme on tehnyt meistä kaikista sairaita.”