Pienin Pohjoismaa, Islanti, investoi raharikkaidensa voimin valtavia summia ulkomaille. Saarivaltio pyrkii ulos muun maailman sille varaamasta pienen pelurin roolista.
Vajaat kolmesataatuhatta asukasta saarella meren keskellä kaukana naapureista. Huonot maatalousmaat, metsiä ei nimeksikään. Talvet rankat, kesät koleat. Onko sellaisesta paikasta vaurauden tyyssijaksi? Islanti todistaa, että on. Pienimmässä pohjoismaassa vallitsee tätä nykyä Pohjolan korkein elintaso. Se ei ole mikään uutinen, mutta asiaa voi edelleen hämmästellä.
Islannin tärkein elinkeino on kalastus, johon perustuva teollisuus yhä vastaa noin 60 prosentista maan viennistä. Meri on siis rikkauden lähde, ja kala on leimannut koko Islannin elämää näihin asti. Toinen vahvuus on edullinen energia, jota saadaan tavanomaisena vesivoimana ja tuliperäisen maan luovuttamana lämpönä. Kolmas valtti on korkea koulutustaso.
Vauraudelle on siis selvät selittäjänsä, mutta taskut täynnä rahaa saapuvien islantilaisten sijoittajien maihinnousu on silti tullut muualla yllätyksenä. Islanti näyttää kaikkiaan pyrkivän ulos niistä rajoista, jotka sille on perinteisissä mielikuvissa annettu.
Historia ja kieli sitovat Islannin tiukasti muuhun Pohjolaan, mutta maa on monessa suhteessa erilainen. Suomea on sanottu maailman amerikkalaistuneimmaksi maaksi, mutta paljon parempi ehdokas tälle paikalle on Islanti - eikä vain siksi, että siellä juodaan asukasta kohden Coca-Colaa enemmän kuin missään muussa maailman maassa.
Maantieteelläkin on asiassa merkitystä. Pohjois-Amerikan rannikolle on Islannista suunnilleen sama matka kuin Norjaan. Islanti jopa sijaitsee Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen saumassa. Islannin nuoret lähtevät usein opiskelemaan Yhdysvaltoihin.
Vielä enemmän Amerikka-mielisyyttä selittänee kuitenkin se, että Yhdysvallat vastasi koko kylmän sodan ajan Islannin turvallisuudesta. Nyt tilanne on muuttunut, sillä viimeiset Yhdysvaltain sotilaat lähtivät Keflavikin tukikohdasta viime syksynä. Se on koetellut maiden suhteita.
Islanti elää nyt läpi jonkinlaista historiallista taitekohtaa. Yhtenä merkkinä siitä on juuri nuoreen sukupolveen kuuluvien bisnesmiesten maihinnousu Eurooppaan. Islanti on osalle asukkaistaan jäänyt liian pieneksi.
Maan lähivuosien suuriin kysymyksiin kuuluu suhde Euroopan unioniin. Viime syksynä tehdyn mittauksen mukaan
58 prosenttia islantilaisista haluaisi aloittaa jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa. Vähän alle puolet vastanneista oli suoraa päätä valmis jäsenyyteen, ja samanlainen osuus väestöstä halusi euron maan valuutaksi.
Vahvin EU-jäsenyyden vastainen perustelu on Islannissa aina ollut se, ettei se halua unionin sotkeutuvan kalastukseensa. Ilmeisesti nuorelle sukupolvelle tämä syy ei ole enää yhtä tärkeä. Äskettäin maassa tehty tutkimus osoitti, että harva koulutettu nuori on ylipäätään kiinnostunut kalastustoimialan töistä.
Eurosta Islanti saisikin vakautta talouteensa, joka juuri nyt on pahasti ylikuumentunut. Merkit ovat tosin kaksijakoiset: joulun alla luokituslaitos Standard & Poor´s pudotti pykälällä Islannin luottoluokitusta, mutta esimerkiksi inflaatiovauhti on maassa kääntynyt laskuun. Islannin keskuspankki pysytti viime viikon ratkaisussaan koron ennallaan.
Kansainvälisessä keskustelussa Islanti näyttää olevan tyypillisessä pienen maan osassa. Sille satelee ohjeita ja varoituksia ulkomailta. Siinä asemassahan oli murrosvuosinaan myös toinen pieni maa Viro.