Pitkäkestoinen ahdistuneisuus heikentää elämänlaatua oleellisesti. Ahdistuneisuushäiriöihin on kuitenkin tarjolla hyvin tehoavia hoitoja. Häiriöt olivat esillä keskiviikkona Pohjolan Lääkäripäivillä Oulussa.
Jostakin ahdistuneisuushäiriön muodosta kärsii jossakin elämänvaiheessa 5–20 prosenttia ihmisistä. Niitä ovat paniikkihäiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden sekä julkisten paikkojen pelko.
Oireet liittyvät myös moniin fyysisiin sairauksiin. Ahdistuneisuushäiriöiden syntymisen taustalla on monia biologisia, psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Periytyvyys on kolmanneksen tasoa.
Ahdistuksesta yleensä selviää. Se on normaalia ja joissakin tilanteissa sen voidaan katsoa olevan elämää suojaava ilmiö ja se voi aiheuttaa positiivista stressiä, joka voi olla ihmiselle aikaansaava voima.
Käypä hoito -suositusryhmän puheenjohtaja, vanhuspsykiatrian professori ja ylilääkäri Hannu Koponen Helsingin yliopistosta toteaa, että suurin osa ahdistuneisuushäiriöistä alkaa melko varhain, noin 12–20-vuoden iässä.
– Erityisesti yleistynyt ahdistuneisuushäiriö voi kuitenkin alkaa myöhemminkin, esimerkiksi keski-iässä.
Ahdistuneisuus kuuluu tavalliseen elämään ja menee usein ohi itsestään. Silloin se ei yleensä alenna työ- tai toimintakykyä kuin hetkellisesti. Varsinaiset ahdistuneisuushäiriöt ovat kuitenkin pitkäkestoisia oireyhtymiä, ja vaativat psykiatrista hoitoa.
Huonoa oloa potevat eivät välttämättä tunnista ahdistuneisuuden taustalla olevia psyykkisiä syitä. He hakevatkin apua ahdistuneisuuden aiheuttamiin fysiologisiin terveysongelmiin, kuten vatsakipuihin, sydämentykytykseen ja hengenahdistukseen.
Koposen mukaan ahdistuneisuutta tulee epäillä, jos siihen viittaava oireisto vaikuttaa toimintakykyyn ja elämänlaatuun.
On tavallista, että ahdistuneisuutta ja masennusta esiintyy yhtä aikaa.
– Ahdistuneisuushäiriö voi kuitenkin vaikeuttaa masennuksen tunnistamista ja siksi sen mahdollisuuden kartoittaminen on perusteltua, Koponen sanoo.
Ahdistuneisuushäiriöt myös altistavat siitä kärsiviä masennuksen kehittymiselle.
Keskeisiä hoitoja aikuisten ahdistuneisuushäiriöissä ovat erilaiset psykoterapiat, erityisesti kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia. Lääkehoidoissa käytetään puolestaan eri masennuslääkkeitä.
Etenkin pitkäkestoisimmissa ja vaikeimmissa oireistoissa hoitomuotojen yhdistäminen on Koposen mukaan perusteltua. Nuorten ahdistuneisuushäiriöiden hoidossa on lisäksi tärkeää nuoruuskehityksen tukeminen ja yhteistyö vanhempien ja tarvittaessa eri verkostojen, kuten koulun ja lastensuojelun kanssa.
Oireilu voi olla moninaista
Ahdistushäiriön oireita ovat muun muassa pelokkuus, levottomuus, huolestuneisuus ja jännittyneisyys.
Ahdistus on pitkäkestoista, haittaa normaalia elämää.
Ahdistuksen lähdettä ei välttämättä löydy.
Ahdistus aktivoi sympaattista hermostoa, myös fyysisiä oireita esiintyy, hikoilemisesta pahoinvointiin ja vatsaoireisiin.
Ahdistuneisuushäiriöitä ovat yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko, pakko-oireinen häiriö ja traumaperäinen stressihäiriö.
Monet muut psykiatriset ongelmat voivat liittyä ahdistuneisuushäiriöön, kuten unettomuus, masennus ja päihderiippuvuus.
Ahdistus voi liittyä myös fyysiseen sairauteen.