Rion olympiatuli sammui tänään varhain aamulla Suomen aikaa näyttävissä päättäjäisissä, jotka avajaisten ohella tapaavat aina kuulua kisojen elämyksellisimpiin hetkiin.
Suomalaissilmin katsottuna kisoista jäi kuitenkin väkisin jonkinlainen väliolympialaisten leima. Osaksi se johtui hankalasta aikaerosta, jonka vuoksi moni katsoi kisojen näyttävimmät urheilusuoritukset vasta jälkilähetyksinä, tulokset jo tietäen.
Ehkä isoin syy tunteeseen oli kuitenkin suomalaisten kehno menestys. Puolensadan urheilijan joukko toi kotimaahan yhden pronssin. Mitalilajikaan, nyrkkeily, ei kuulu suomalaisia syvimmin sykähdyttäviin.
Yle välitti kisat suurella budjetilla ja väkimäärällä. Myönteisenä piirteenä voi mainita, että myös vähemmän tunnettuihin lajeihin oli löydetty asiansa osaavat selostajat. Katsojan kannalta lajikattauksen runsaus alkaa kuitenkin olla jo ongelma.
Suomen joukkue ei saanut kisoissa henkeä päälle. Osalle urheilijoista päätavoite tuntui olleen olympialaisiin pääsy. Menestystä kotikatsomoissa janoaville kansalaisille pelkkä kohtalainen sijoitus tai ehjä suoritus ei vain tahdo riittää.
Voi tosin esittää kysymyksen, keitä varten olympialaiset lopulta ovat olemassa. Jos kisojen tavoite on olla ”maailman urheilevan nuorison” kohtaamispaikka, menestyksen ei edes pitäisi olla pääasia. Tällaisessa ideaalimaailmassa on tuskin kuitenkaan eletty kertaakaan nykyaikaisten olympialaisten aikana.
Kehnon menestyksen syyksi on tarjottu liian pientä rahallista panostusta huippu-urheiluun tai nuoren sukupolven ajattelu- ja elämäntapojen muutosta. Kummassakin on luultavasti syytä. Isoissa maissa yhteiskunnan taloudelliset panostukset urheiluun ovat lähes aina mittavammat ja väestöpohja, josta huiput seuloutuvat esiin, jopa monikymmenkertainen Suomeen verrattuna.
Samaan aikaan urheilu on Suomessa menettänyt merkitystään yhteiskunnallisen nousun väylänä. On hyvin mahdollista, että suomalaiset saavat ainakin kesäkisoissa tästä eteenpäin tottua vaatimattomaan menestykseen. Se kirvelee, mutta enää Suomea ei myöskään ole tarvetta juosta, heittää tai lyödä maailmankartalle.
Olympialiikkeelle Rion kisat eivät olleet voitto. Jo kisojen alla kansainvälinen olympiakomitea antoi periksi dopingille, kun se jätti kansainvälisten lajiliittojen harteille päätöksen siitä, hyväksytäänkö kisoihin myös venäläisiä urheilijoita. Venäjältä oli kuitenkin paljastunut valtiojohtoinen, läpeensä mätä dopingkulttuuri.
Outo piirre Riossa olivat myös monien maiden joukkueissa esiintyvät vierastyöläiset, muista maista kotoisin olevat ostetut huiput.
Rion kisojen järjestelyt onnistuivat kohtalaisesti, mutta kauneusvirheitäkin jättiläistapahtuman brasilialainen toteutus jätti. Ranskalaisen seiväshyppääjän häirintä kisan ratkaisuhetkillä osoitti, ettei kotiyleisö ymmärtänyt tapahtuman luonnetta. Parhaimmillaanhan olympialaiset ovat tehdessään kansakuntia läheisemmiksi toisilleen.