Maineikas italialainen ohjaaja Bernardo Bertolucci kuoli kotonaan Roomassa maanantai-aamuna. 77-vuotiaaksi elänyt Bertolucci oli ohjaajana rohkea ja suuntaa näyttävä mutta myös kiistelty.
Vuonna 1987 Bertolucci räjäytti tiensä suuren yleisön tietoisuuteen eeppisellä Viimeinen keisari -elokuvalla. Bertolucci sai elokuvasta parhaan ohjaajan Oscarin, kunnia jota ei ole suotu kellekään muulle italialaiselle ohjaajalle.
Kiinan viimeistä keisaria kuvaava filmi toi tekijöilleen kaikkiaan yhdeksän Oscaria, muiden muassa parhaan elokuvan palkinnon. Erityistä hohtoa elokuvaan toi se, että Bertolucci oli saanut poikkeuksellisen luvan kuvata Kiinan Kielletyssä kaupungissa, keisarillisella palatsialueella Pekingissä. Alue julistettiin Unescon maailmanperimyskohteeksi samana vuonna kuin Viimeinen Keisari ilmestyi.
Runoilijan ja opettajan lapsi
Bertolucci syntyi ja kasvoi Parman kaupungissa. Hänen isänsä oli tunnettu runoilija Attilio Bertolucci, ja äitinsä Ninetta (s. Giovanardi) opettaja. Bertolucci alkoi tehdä elokuvia 16 millimetrin kameralla 16-vuotiaana.
Isänsä kautta hän tutustui runoilija Pier Paolo Pasoliniin, ja kun Pasolini ohjasi ensimmäisen elokuvansa Pummi (Accattone) vuonna 1961 toimi 21-vuotias Bertolucci apulaisohjaajajana.
Vuotta myöhemmin Bertolucci ohjasi ensimmäisen kokopitkän elokuvansa Viikatemies (La Commare Secca), joka pohjautui Pasolinin kirjoittamaan viisisivuiseen tarinahahmotelmaan.
Samana vuonna Bertoluccin runokokoelma, In Cerca del Misterio, voitti italialaisen Viareggio-palkinnon. Bertolucci kuitenkin jätti runouden ja keskittyi elokuviin, joita hän kutsui runolliseksi taidemuodoksi.
Bertolucci oli Fellinin, Viscontin ja Pasolinin aikalainen, ja kehitti omaleimaisen uuden italialaisen elokuvan aallon teoksillaan Ennen vallankumousta (1964) ja Fasisti (1970). Alberto Moravian romaaniin perustuva Fasisti kuvaa miestä, joka pyrkii mukautumaan fasismin ajan Italiassa vallassa olevan ideologiaan.
Yksi elokuva, kaksi kohua
Bertolucci eli tarpeeksi kauan nähdäkseen yhteiskunnan haastavan vahvojen miestaiteilijoiden perinteiset etuoikeudet ja arvovallan. Hänen tunnetuin elokuvansa Viimeinen tango Pariisissa joutui kriitikoiden hampaisiin kahdesti.
Ensimmäinen kerta oli sen ilmestyessä 1972, jolloin elokuva joutui moralistien hyökkäyksen kohteeksi sen avoimen seksuaalisuuden takia. Silloin sitä puolustettiin vapauden, suvaitsevaisuuden ja seksuaalisen vallankumouksen nimissä.
Vuonna 2016 elokuva herätti uudestaan kohun, metoo-kampanjaa ennakoiden. Silloin julkisuuteen ilmaantui videonauha, joka osoitti, että Bertolucci yhdessä toista päähenkilöä näytelleen Marlon Brandon kanssa suunnitteli kohtauksen, jossa Brandon hahmo penetroi julmasti 19-vuotiaan Maria Schneiderin esittämän naisen.
Schneiderille suunnitelmista ei kerrottu, koska Bertolucci halusi hänen nöyryytyksensä näyttävän aidolta ja olevan aitoa. Bertolucci ei suhtautunut metoo-kampanjaan itsereflektiolla tai anteeksipyynnöillä.
Aiemmin tänä vuonna Barin elokuvafestivaaleilla Bertolucci sanoi, että ohjaajakollega Ridley Scottin pitäisi hävetä, koska vaihtoi metoo-kohun jälkimainingeissa ryvettyneen Kevin Spaceyn Christopher Plummeriin elokuvassaan All the Money in the World.
