Nuukahtaneen aseman seudun ja linja-autoaseman alueen kehittäminen on Oulun kaupunkisuunnittelun suurimpia haasteita. On osattava kunnioittaa vanhaa ja luoda rohkeasti uutta.
On vielä täysin hämärän peitossa, milloin Pohjanmaan rata Seinäjoelta Ouluun vihdoin kohennetaan nykyaikaiseen kuntoon. Pendolinot ovat Oulussa jo tuttu näky, mutta ne joutuvat satojen kilometrien matkan matelemaan tavallisen pikajunan vauhtia.
Jos ja kun valtio vihdoin tekee tuiki tarpeellisen ja pitkään lupaillun sijoituksen pääradan tulevaisuuden turvaamiseksi, myös Oulun asema kokee uuden tulemisen. On varmaa, että matka-aikojen oleellinen nopeutuminen etelään nostaa junaliikenteen merkitystä. Radan sähköistyksen valmistuminen pohjoiseen ja piakkoin myös itään turvaavat sitä osaltaan lisää.
Samaanaikaan Oulussa suunnitellaan aseman seudun suuria muutoksia. Parhaimmillaan nämä kaksi asiaa täydentävät toinen toisiaan ja toteutuvat samoihin aikoihin. Kyse on joka tapauksessa vuosista, mutta päätösten ripeydestä riippuu, kuinka monista. Pahimmillaan molemmat, sekä Pohjanmaan radan kunnostus että aseman seudun kohennus, jäävät roikkumaan ilmaan kesken jätettyinä lupauksina.
Suunnittelussa on tarpeen lähteä positiivisesti siitä, että aseman seudusta tulee jatkossa paljon nykyistä vilkkaampi osa Oulun elämää. Käsillä on itse asiassa ainutlaatuinen mahdollisuus vastata kaupunkisuunnittelussa siihen, mihin myös valtakunnan liikennepolitiikassa pitäisi pyrkiä.
Mutta kyse ei ole vain aseman seudun kohentamisesta. Alueen suunnitelmat, mukaan lukien myös linja-autoaseman ja yleisemmin Raksilan puolen järjestelyt, ovat suuren luokan kaupunkikuvallisia päätöksiä. Ne laajentavat Oulun ydinkeskustaa jopa historiallisella tavalla ja luovat yhteyden Raksilan suuntaan, jossa markettien omat suunnitelmat täydentävät tätä asiaa.
Samalla kyseessä on erittäin vaikea alue. Nykyinen asema on osa historiallista Oulua, ja se on ilman muuta suojeltava. Hallituskadun pään rakennukset vaikuttavat paljon kaupunkikuvaan, ja Raksilan puolella on selvä tilaus uudelle tehokkaalle kaupunkirakentamiselle. Kaikkeen tähän puolestaan liittyvät liikenneratkaisut, mukaan lukien eteläisen ja etenkin pohjoisen alikulun nyt jo kestämätön tilanne.
Nykyinenasema lähirakennuksineen on kaikissa suunnitelmissa turvassa, mutta paljon puhuttu punatiilinen toimistorakennus saa asemakaavaluonnoksessa lähtöpassit. Onko se todella välttämätöntä?
Matka- ja kauppakeskuksen koko on suuri, yli 20 000 neliötä. Saman verran on varattu viitesuunnitelmassa myös Raksilan puolelle. Asemakaavassa matkakeskuksesta on karsittu 12-kerroksinen hotellitorni ja pudotettu sen korkeus puoleen, mutta vastapäätä Raksilaan pompahtaisi 16-kerroksinen asuintorni linja-autoaseman kupeeseen.
Jos Oulun keskustassa jonnekin on välttämätöntä rakentaa korkeasti, tässä vahinko saattaa olla vähäisempi kuin muualla. Linja-autoaseman puolta on vaikea nykyisestä ainakaan paljon pilata. Alue huutaa kohennusta, ja tällaisella paikalla se tapahtuu rakentamalla. Silti tornille kaavailtu korkeus herättää myös kriittisiä kysymyksiä.
Näin tärkeän alueen suunnittelun on oltava poikkeuksellisen hyvää. Kaavaehdotus ei vielä paljon lopputuloksesta todista, eikä kannata tyytyä vähään. Esimerkiksi alueen liikennejärjestelyt ovat vielä täysin raakileita. Aseman seudun muutokset tuovat Oululle ainutlaatuisen tilaisuuden harpata modernin kaupunkiarkkitehtuurin eturiviin. Tilaisuuteen pitää tarttua.