Kovaa vauhtia 20 miljoonan asukkaan rajaa lähestyvän Shanghain kaupunkinäkymää ihmetellessä näkee selvästi sen, että Kiina on vaurastunut viime vuosina rajusti ja rikkautta on käytetty uuden Kiinan rakentamiseen.
Shanghaihin on muun muassa noussut viimeisten vuosien aikana noin 3 000 pilvenpiirtäjää ja parhaimmillaan koko maailman nosturikapasiteetista puolet on ollut töissä tässä itä-Kiinan talouskeskuksessa.
Kaupungin liepeille sijaitseville teollisuusalueille on puolestaan rakennettu vieri viereen länsimaisten, myös suomalaisten, teollisuusyritysten tuotantolaitoksia. Edullinen kiinalainen työvoima on houkutellut koko ajan uusia tulokkaita ja länsimaiset sijoitukset idän jättivaltioon ovat lisääntyneet rajusti.
Kasvun varjoon on jäänyt monta jättimäistä haastetta, joita kansantasavalta hallitus joutuu tulevina vuosina ratkaisemaan.
"Kiina oli aikoinaan hyvin köyhä maa, mutta nyt tilanne on aivan toinen. Toisaalta ihmiset ihmettelevät, miten tähän on päästy. Mutta toisaalta tilanteeseen liittyy epäluuloa ja epätietoisuutta siitä, mitä vaikutuksia muutoksella on kaupunkeihin ja maaseudulle", sanoo eläkkeellä oleva taloustieteiden professori Dunren Zhou Fudanin yliopistosta Shanghaista.
Vaikutukset eivät jää pelkästään Kiinan rajojen sisäpuolelle, sillä maa on talousmahtina jo sitä luokkaa, että se pystyy heiluttamaan jo koko maailmantaloutta.
"Kiinasta ei pelkästään viedä tuotteita maailmalle. Kolmannes maailman teräksenkulutuksesta on Kiinassa. Maa on maailman toiseksi suurin öljyntuoja. Se, mitä Kiina ostaa, vaikuttaa koko maailman talouteen", Zhou painottaa.
Kaupungit
ylikansoittuvat
Zhoun mukaan kiinalaiset eivät ole suinkaan ummistaneet silmiään muutokselta ja siihen liittyviltä riskeiltä ja mahdollisuuksilta. Myös Shanghain yhteiskuntatieteellisessä akatemiassa kansainvälisen rahoituksen osastoa johtava professori Mingqi Xu myöntää, että Kiinalla riittää päänvaivaa muun muassa voimakkaan kaupungistumisen, tuloerojen, työttömyyden ja eläköitymisen ympärillä.
"Maalta kaupunkeihin muuttaa koko ajan enemmän ihmisiä töiden perässä. Maalta tulee sekä itselleen töitä löytyviä koulutettuja ihmisiä että kouluttamattomia, jotka tyytyvät hyvin matalapalkkaisiin töihin ja vievät töitä kaupunkilaisilta", Xu kertoo.
Valtio on toistaiseksi tukenut tätä maan sisäistä muuttoliikettä, sillä se on halunnut lieventää maan eri osien välisiä valtavia tuloeroja siirtämällä kaikkein heikoimmassa tilanteessa olevia maanviljelijöitä kaupunkeihin.
Yli miljardin asukkaan maassa siirtyvät ihmismäärät ovat vain niin suuria, että kaikkia tyydyttävä tasapainottelu on erittäin vaikeaa.
"Esimerkiksi Shanghaissa muualta tulleita on jo 4 miljoonaa. Kaupungeissa työttömyys kasvaakin koko ajan. Valtio on yrittänyt ratkaista ongelmaa nopeuttamalla valtion yhtiöissä työskentelevien eläkeikää viidellä vuodella eli naisilla 50:een ja miehillä 55 vuoteen. Tämä on vain lisännyt valtion eläkeongelmaa, sillä eläketurvaan kerätyt rahat menevät tällä hetkellä jo kokonaisuudessaan nykyisiin eläkkeisiin, kun puolet maksuista pitäisi pystyä rahastoimaan tulevia eläkeläisiä silmällä pitäen", Xu muistuttaa.
Vahva talouskasvu
välttämättömyys
Molemmat professorit myöntävät, että maan budjettitasapaino ja tuleva kehityskin edellyttää vahvaa, yli 7 prosentin talouskasvua.
Viime vuosina kasvu onkin ollut tätä luokkaa, mutta talouden elpyminen on perustunut osittain valtion mittaviin ja alijäämää kasvattaviin julkisiin investointeihin.
Kiinassa toivotaankin nyt terveen kasvun turvaamiseksi sekä kotimaisen kulutuksen, yritysten viennin ja ulkomaisten suorien investointien kasvua.
Maan WTO-jäsenyyden ansiosta viime vuosi olikin ennätysmäisen kiivas investointivuosi ja Kiinaan on suuntautunut Yhdysvaltojen jälkeen maailman toiseksi eniten ulkomaisia suoria sijoituksia. Viime vuonna sijoitusten arvo nousi 52,6 miljardia dollariin.
"Pelkät suuret summat eivät ole tärkeitä, vaan investointien mukana maahan tulee teknologiaa, taitoa ja uusia jakelukanavia maassa tehdyille tuotteille", Zhou painottaa.
Ulkomaiset investoinnit ovat maan kehittymisen kannalta kallisarvoisia, mutta Zhoun mukaan niidenkin kanssa vaaditaan taitavaa tasapainottelua. Sijoitukset pitäisi onnistua suuntamaan niin, ettei niillä lisättäisi entisestään ympäristöpäästöjä tai pahennettaisi energiapulaa.